Chapter 3 No.3

Monen mutkan ja k??nteen per?st? tultiin er??n torin laitaan, jossa vossikka sanoi olevan kaartin kasarmin. Se oli hirve?n iso talo, kahta kauheampi kuin Jerusalemin temppeli Salomonin aikaan. Portin luona vahti er?s sotamies, jota ensin luulin Villeksi, vaan ei tuo sent??n Ville ollut. H?nelt? kysyin, tunteeko Ville Taskista, ja t?m? sanoi tuntevansa, kun viel? kuuluivat asuvan samassa plutuunassa.

Pyysin h?nt? viem??n minua Villen luo. Mutta h?n sanoi, ettei uskalla vahtipaikastaan liikahtaa. H?n koetti mulle neuvoa ja selitt??, miss? huoneessa Ville on, vaan en min? - outo kun olin - tuosta tullut hullua hurskaammaksi.

Siin? sit? aateltiin ja aprikoitiin, mutta juohtui sitte p??h?ni aika mukava keino. Min? pyysin sotamiehen antamaan mulle lakkinsa, p??llysnuttunsa ja kiv??rins?: min? j?isin vahtiin ja h?n menisi hakemaan Ville? ulos ja sanoisi h?nelle, ett? ukko Taskinen on tullut h?nt? tapaamaan.

Tuo nyt k?vi kuin naulaan. Min? j?in seist? j?k?tt?m??n, ja sotamies l?hti asialle. Siin? vuottelen, vuottelen hyv?n aikaa, eik? kuulu sotamiest? takaisin tulevaksi eik? Ville?. Jos tuo veitikka hyvinkin pistiin maata, arvelin, ja j?tti minut koko y?ksi seisomaan!

Astui sitte hyvin kiiltonappinen herra torin halki kasarmiin p?in. Sill?k?s oli helyj?, yksin kantap?iss?kin. Oli jos jonkinlaista silan solkea. Kun se tuli portille, min? ilman piloillani aloin pelotella, etten laske sis??n n?in y?n aikana. Se hihkasi:

?Mist? komppaniasta Te olette??

?Olempahan Korpeiskyl?n komppaniasta, Nilsi?n pit?j?n rajalta.?

?Humalassako sin? olet? - Na pletscho! - Vai etk? tunne toisen komppanian kapteenia??

?En toki tunne t?ss? hyv?ss? kyl?ss? muita kuin Villen - jos lienette sattunut kuulemaan sit? Taskis-Ville? mainittavan? Enk? min? ole oikein humalassakaan ollut sitte Villen risti?isten; silloin tuo alkoi v?h? heilutella miest?.?

?Hulluko sin? olet? - Mitk? sulla on jalassa??

?Lapikaskeng?t n?m? ovat - mutta hyv?t! Kyll? vihollinen n?it? pelk??, sen mink? muitakin saappaita.?

?Putkaan - mars!?

Niskaan tarttui peijakas.

??lk?? hyv? kirkkoherra, vai mik? kenraali sin? olet! Jos vaan et heit? irti, niin min? huudan, ett? Keisari kuulee!?

Mutta ihan kun oli saamassa minut muutamasta ovesta sis??n, tuli miehi? ulos kasarmista. Se ?skeinen vahtisotamies oli toinen, ja Villeksi arvasin toisen.

?Kuulehan Ville, tuleppas nyt apuun! T?m? herra t?ss? hyvin rupesi komeilemaan.?

Heitti se toki onnekseen minut irti ja alkoi kysell? tarkemmin, mik? mies min? olin ja mist? min? Villen tunsin pime?ss?.

?Otahan ryyppy, ett? lauhdut!? Aloin sitte kaivaa taskustani semmoista kappaletta, josta sen saisi. Mutta ei se taipunut tuumaan.

?Tulee se p?iv? toinenkin?, arvelin, ja aloin sitte perustaa asiaa. Kerroin oikein latukantasiaan, mitenk? se nyt t?ll? lailla sattui, ett? min? rupesin vahtina seista t?r?tt?m??n.

?Enk? min? sinulle olisi mit??n tehnyt, vaikka kieltelin tulemasta.

Ilman vaan leikill?ni koettelin, tokko sinussa on sotamiehen luontoa.?

Sill? se minut p??sti. Mutta alkoi sitte olla tiukkana sille sotamiehelle. Se ei n?et olisi saanut hievahtaa vahtipaikastaan. Tuskin se sotamiesparka olisi siit? selvinnyt, jos en min? olisi alkanut selitt??, ett? t?ytyih?n t?ss? minunkin l?hte? paikaltani, kun niskasta nujuutettiin.

?Jos se ei olisi t?m? sotamies niin n?yr?sti l?htenyt, olisin saattanut putelilla kajauttaa.?

?Olihan sill? kiv??ri, sin? tolvana!?

V?h?n tuo viel? purisi ja meni sitte maata.