Chapter 3 No.3

Ensimm?inen luento.

Helsinki, 5 p:n? toukok. 1888.

Bj?rnson on pit?nyt ensimm?isen luentonsa. Tulen juuri sielt?. Istun keinutuolissani poltellen ja tuumin sit?, mit? olen n?hnyt ja kuullut.

Aivot tietysti koettavat pureskella ja sulattaa kaikkea, mit? ovat saaneet vastaanottaa. Se ei ole suinkaan helppo teht?v?. Sill? kahden tunnin kuluessa on sinne koottu aineskerroksia aineskerrosten p??lle, kuva kuvan j?lkeen on ty?nnetty ovesta sis??n. Vaikea on niiden j?rjesty? ja asettua seini? pitkin sopusointuun, varsinkin kun puhuja pyysi, ettei h?nen sanojansa pantaisi paperille.

Vaan jos en puhujan sanoista voikaan kokonaista vaikutusta s?ilytt??, niin sit? kokonaisempana h?n itse seisoo silmiss?ni. Jos h?nen puheensa ei pitemm?lt? pysyisik??n mieless?, niin sit? kauemmin pysyy siin? puhuja. H?nen todistuksiensa alla saattaa silloin t?ll?in kuulla onton pohjan kumahtavan, mutta mies itse on tiivis ja t?ytel?inen kuin tervashonka, joka juurensa tunkee syv?lle maan penikseen, jopa kallionkin kamarasta sis??n.

Heti kohta kun on kerrankaan katsahtanut Bj?rnsoniin, huomaa, ett? on edess? mies, joka on aivan sankarin rajalla. Jo se, kun h?n kantap?ill??n k??nn?ht??, ilmaisee voimaa ja rautaisia j?ntereit?. Mutta sis?isest? ponnesta puhuu voimakas katse, tuuheitten kulmien alta tuleva, ja ennen kaikkea tuo leve?n rinnan pohjasta kumpuileva suuri ??ni. Tuskin kukaan, joka oli t?n??n luennolla, unohtaa sen vaikutuksen, jonka sai h?nen ensimm?isest? esiintymisest??n. V?ke? oli kokoontunut ??ri??n my?ten juhlasali t?yteen. Juuri kun kello on 2, aukeaa oven edess? seisova v?kijoukko ja heid?n keskest??n siirr?ikse Bj?rnson verkalleen esiin. H?nen kookas vartalonsa, korkea otsa, harmaa pysty tukka, joka seisoo kuin kyp?r?n harja, korvaparta ja harmaat kulmakarvat erottavat h?net heti kohta muusta kansasta. Ja muista luennon pit?jist?, jotka tavallisesti esiintyv?t frakeissa ja hansikkaissa, erottihe h?n my?skin. Tavallinen pitk? takki vain oli h?nell? yll??n, vakava puku vakavan asian puolesta esiinnytt?ess?.

Kunnioittavat k?sien tapatukset seurasivat h?nt? h?nen laskeutuessaan alas kateederiin. Sinne tultuaan h?n kumarsi muutamia kertoja, ryypp?si vett? ja alkoi puhua.

??ni oli, niinkuin sanoin, suuri, mutta viel? paremmin sit? kuvaa sana avara. H?n alkoi hiljaisella rinta??nell?, saneli harvaan ja vakavasti. Mutta kun asia alkoi isota, kun aatteet ja kuvaukset rupesivat tulvailemaan viljavammin, niin muuttui niiden ilmituojakin. Sy?ksym?ll? sy?ksyi jo esille vakuuttavaa voimaa, myrskysi kuin orkesteri rumpuineen ja torvineen. Mutta kun tarvittu vaikutus oli voitettu, niin lakkasi se kohina silm?nr?p?yksess? ja saattoi p??tty? sulavaan, hienoon huilu??neen. Liikkeet k?sill? ja p??ll? ja kasvojen piirteill? seurasivat mukana, ollen milloin laajoja ja leveit?, milloin tuskin n?kyv?t? sormien p?itten pianopianissimoa.

Eiv?tk? ne milloinkaan tuntuneet teeskennellyilt? taikka luonnottomilta. Jos niin olisi ollut, ei puhuja olisi saanut yleis?? mukaansa. Sill? niin pian kuin huomaa, ett? temppuja tehd??n, niin ihaillaan niit?, jos ne ovat taitavasti tehtyj?, eik? sit?, mit? niiden takana on.

Vaan kun Bj?rnson puhui, niin tempasi h?n mukaansa, veti luokseen, pakotti seuraamaan. Niin pitk?n matkan p??st? kuin h?nen esiintymisens? ulottuu vet?m??n-ja se apaja ei ole pieni-sitoo h?n kuulijat itseens?, jopa kietoo heid?t kahleihinsa. Vastustaminen ei auta, ja vaikka olisi ollut ik?ns? vakuutettu siit?, ett? se, mit? h?n sanoo, ei pid? paikkaansa, niin t?ytyy se my?nt?? oikeaksi ainakin sill? kertaa, kun h?n sen sanoo. Arvosteluun ei ole aikaa. Sill? asia ajaa asiata, todistus tunkee toistaan kylkeen ja jos j??t yht? punnitsemaan, niin tulee toinen ja riist?? puntarin k?dest?si. Silt? varalta, ett? ehk? ei yksi v?ite vaikuta, on olemassa toinen ja sen takana, kolmas, jotka pamahtelevat per?kk?in kuin raketit ilotulipy?r?ss?. Niin kauan kun sen l?heisyydess? olet, t?ytyy sinun ihmetell?. Ja kun se loppuu, taputtaa k?si?si.

Vaan vaikka siis sanonkin, ett? Bj?rnsonin persoonallinen vaikutus on p??asia, niin ei sill? ole sanottu, etteiv?t h?nen sanansa semmoisinaankin tekisi vaikutustaan. Ne sattuvat kuin nuolet tarkoitettuihin maaleihin. Suhahtavat kerta ilmassa vain ja ennenkuin tied?tk??n, on k?rki sein?ss?, ja niin syv?ll?, ettei edes pyrst?sulka vavahda.

Mik? on sitten se sein?, johon h?n ammuskeli? Se oli monivaimoisuuden musta sein?. Ei sen monivaimoisuuden, joka it?mailla on luvallinen tapa, vaan sen, jota l?nsimaissa harjotetaan kenties viel? suuremmassa m??rin, vaikka salaa. Ellei puhuja olisi kielt?nyt kertomasta sanomalehdiss? sanainsa sis?lt??, tekisin sen mielell?ni. Mutta h?nen pyynt???n noudattaen, joka perustui siihen, ett? h?n v??rink?sityksien v?ltt?miseksi tahtoo kertoa n?ist? aroista asioista omilla sanoillaan, olen vaiti ja odotan, kunnes esitelm? ilmestyy kirjana.

P??asian saanee kuitenkin sanoa. Sen, ett? h?n vaatii ehdotonta puhtautta ennen avioliittoa, ett? h?n katsoo sen saavuttamisen mahdolliseksi sopivan kasvatuksen avulla. Semmoisia kuin olot nyt ovat, turmelevat ne luonteen, kehitt?v?t uskottomuutta, vilppi? ja petosta. Ihmiskunta n?ytt?? kuitenkin yh? enemm?n kallistuvan yksivaimoisuuden aatteeseen. Ja puhuja oli varma, ett? siihen lopulta tullaan kokonaan.

P??st??nk? sellaiseen paratiisiin, sit? lienee vaikea tiet??. Mutta uskoa t?ytyi silloin, kun h?n sen vakuutti ja l?i nyrkkins? kateederin laitaan. H?nen esitt?miskykyns? vei v?kisinkin mukaansa. Kun n?ki, kuinka lujasti h?n itse luotti asiaansa, tuli siihen sill? kertaa itsekin luottaneeksi.

Ja jos tuo h?nen luomansa taikavalaistus on haihtunut, sitten kun on saanut paperossinsa loppuun poltetuksi ja ehtinyt tarkemmin punnita yksityiskohtia, niin kaipaa sit? kuitenkin ja haluaa, ett? se kauemminkin kest?isi.