Chapter 2 No.2

Matti oli aika lailla hajamielinen, kun hevostaan valjasti, eik? muistanut panna suitsia hevosensa suuhun, ennenkuin oli pihan yli ajanut ja vasta ky?kin edess? erehdyksens? huomasi… Ei tammakaan ollut kiireiss??n, kun k?veli pihan yli ja k?veli viel? t?rm?st?kin j??lle laskeutuessaan.

Mutta siit? h?vytt?myydest? Matti jo tuskastui.

-Soh, tamma!-mit? sin? siin?!-n?-n?-n?!-

Vaan tamma odotti parempaa manausta … ei ollut kuulevinaankaan, laahasi vain jalkojaan kuin vesitynn?ri? vet?ess??n.

-Ka-ka-ka! … etk? sin? sen!-Matti riuhtaisi ohjaksia, ensin oikeaa, sitten vasenta, ja siit? tamma tiesi, ett? nyt sill? jo oli tosi mieless?. Ennenkuin oikein irtautui juoksemaan, huiskautti h?nt??ns? … kaksi kertaa … sill? se nyt oli kerran h?nen tapansa semmoinen. Sitten loikkasi juoksuun, kun rekikin alam?ess? takaap?in kiirehti.

Aidan sel?ll? istui harakka. Se hypp?si siit? seip??n nen??n ja p??sti imel?n naurun… ?No kyll?p? sill? nyt on lysti … tyhj?n naurajalla?, mutisi Matti ja riuhtoi tammaansa parempaan juoksuun … ?etk? sin? ymm?rr?, kun sinulle harakatkin nauraa-!?

Tamma juosta raksutteli j??t? pitkin, tie kitisi reen jalaksen alla, resla ritisi, ja Matti istua k?n?tti keskell? reslaa turkin kaulus pystyss?. Lyhyt p?iv? jo tehd? tuhersi h?m?r?t? … Matti ajoi viittatiet? ja ajatteli…

Sit? Matti ajatteli, mit? rovastin ja ruustinnan kanssa oli puhunut… Vai oli se Lapinlahden kirkolla rautatie? Eip? olisi uskonut, joka ei olisi omin korvin kuullut … ja kummapa se oli, kun ei siit? ennen ollut kuullut … vasta kai se oli sinne tullut… Eik?h?n sit? h?yrylle en?? vett? riit?, kun jo maalle kapuaa…? Kyll? se mahtoi kumman n?k?inen olla-kummahan tuo oli jo ennest??nkin vett? pitkin s?tk?tt?ess??n … olisikohan h?nt? k?yd? katsomassa-liek?h?n muut k?yneet kuin rovasti ja ruustinna?…

Viittatie teki niemen nen?ss? polvekkeen ja vei sitten soikeata j?rve? pitkin Talvilahden pohjukkaan, Huttulan talon rantaan. Kuta likemm? maata tultiin, sit? verkemm?sti tamma nytkytteli. Matti ei ollut kiirehtinyt pitk??n aikaan, ja tamma luuli jo saavansa k?yd? … viel? takasillaan juoksua pani, vaikka eutset jo k?velem??n heitti … jo takasetkin k?veli ja lautanen kohoili kuin helpotuksesta huoaten.

-Ka-ka-ka!-Tamman t?ytyi taas alkaa etusilla juoksua … takaset viel? k?veli. Mutta kun Matti kiskaisi ohjaksia, ensin oikeaa, sitten vasenta, niin t?ytyi takastenkin yhty? yhteen tahtiin.

Matilla oli aina tapana juottaa hevostaan Talvilahden pohjukassa Huttulan talon vesiavannosta. Ja vanhalta muistilta poikkesi sinne tamma nytkin.

-Ka-ka-ka!-Matti ei olisi nyt muistanutkaan, mutta tamma vei v?kisin.

-No, meneh?n sitten! sanoi Matti ja antoi tammalle vallan.

Avannolla oli Huttulan talosta vesimies sammiota t?ytt?m?ss?.

-Mist? se Matti ajelee? kysyi vesimies.

-Kirkolta p?in … pappilasta viimeksi, vastasi Matti ja kohosi tieroja kopistelemaan tammansa jaloista.

-Kuuluuko sit? mit??

-Eip? tuota erin?ist?.-Onkos is?nt? kotona?

-Ei oo kotona … l?hti t?n' aamuna Lapinlahdelle.

-Taisi menn? rautatiet? katsomaan?

-On kai se jo sen ennenkin n?hnyt … eik? lie mennyt tavaran hakuun.

-Hyvink?h?n k?yv?t is?nn?n kaupat?

-Hyvink? nuo k?ynee, en tied? … lihovanhan tuo ainakin itse n?kyy.

-Onkos Ville k?ynyt rautatiet? katsomassa?

-Niin min?k?? … olinhan min? tuota jo omin k?sin tekem?ss?kin.

-El?, el?…

-No ihan toki … puolitoista vuotta, ja kohta l?hden uudelleen.

-Mink?laista ty?t? se oli?

-Olipahan kuin ojan kaivua.

Vaan sit? ei Matti uskonut. Puri huulensa yhteen eik? puhunut mit??n. Kyll?h?n h?nkin jotain tiet?? … ettei sit? nyt niin vain narrina pidet?. Tiet??h?n h?nkin nyt sen verran rautatiest? ja sen semmoisista, ettei niiden tekeminen kuitenkaan ojan kaivua ole. Ville-l?yhk?, saattaa se ehk? osata ojaa kaivaa, mutta rautatiet? tekem??n … ei suinkaan siihen kykene, jos ei ole sepp?.

-Onkos se Matti k?ynyt rautatiet? katsomassa?

-Mit?h?n lie tehnyt?

-Milt?s n?ytti?

-Milt?h?n lie n?ytt?nyt … itsep?h?n parhaiten tiennet.

Ville oli jo ammentanut sammionsa vett? t?yteen ja ojensi kapan Matille.

Matti nosti vett? avannosta ja antoi tammalleen juoda,

-On se riski mies tuo Matti, kun yhdell? k?dell? nostaa t?yden vesikapan, sanoi Ville.

Matti ei puhunut siihen mit??n, mutta tunsi kuitenkin leppyv?ns?.

-Onkos Matti milloinkaan ajanut rautatiell?? kysyi taas Ville.

-Ootkos sin??

-Jo toki tavallakin … se menee niin kiivaasti, ettei paras ori rinnalla pit?isi, jos kilpaan k?visi…

-Pit?isi, jos laukalla laskisi…

-Saattaisipa alkumatkasta pit??, jos laukalla laskisi, my?nnytteli

Ville.

Matti nosti tammalleen toisen kapallisen vett?, t?ll? kertaa vasemmalla k?dell??n.

-Pappilan pehtori se kanssa l?htee rautatielle kev?tpuoleen, sanoi

Ville.

-Sit? tuntui hokevan … l?hteneek? eli ei.

-Me l?hdemme yhdess? … pehtori p??see tatsuunamieheksi, mutta min? l?hden muuhun ty?h?n.

Mihink? ty?h?n se Ville?

-Tienkorjuuty?h?n … T?st? kev?tpuoleen l?hdet??n … olen nyt ollut Huttulassa loisina ja tehnyt mink? mit?kin, mutta kohta kun maat sulavat, niin l?hden rautatiet? korjaamaan. Eih?n se korjaamatta kest? ajaa.

-Kest?neeh?n tuo rauta?

-Seh?n se vasta ei kest?k??n … kiskot l?htee yh? irti, niin pit?? olla aina korjaamamiehi?.-Tulkaa pois, Matti, tekin sinne ty?h?n!

-Kyll' en min? ruunun ty?h?n rupea.

-Vaan kun ruunu maksaa hyv?n palkan?

-Paljonko siell? maksetaan?

-Kaksi markkaa p?iv?lt?.

-Niinkuin parhaana hein'aikana?

-Niin toki tavallakin … tulee pois vaan Matti ruunun ty?h?n.

-Enp? h?nt?.

-Ei se ole sen kummempaa kuin muukaan ty? … kyll? sit? osaa tehd?.

-Kyll? kai sit? tehd? osaisi yksi niinkuin toinenkin … vaan enp? h?nest? huoli.

-Ei taitaisi akka p??st??!

-Akkako? v?h?t min? akasta!

-Eik?s se ole v?h?n tiukka akka?

-Kyll? min? akkani tied?n … tuossa on kappasi, heh-! vastasi Matti, v?h?n n?rk?styneen? Villen luuloista, istuutui rekeens? ja alkoi ajaa hyv?sti? sanomatta. Huttulan vesimies nosti kapan sammioonsa ja l?hti nousemaan vesitien t?rm?st? yl?s.

Matti ajaa natuutteli viittatiet? Talvilahden pohjaan, kohosi nuottikodan kohdalla maalle ja tuli v?h?n matkaa mets?tiet? kulettuaan maantielle, joka kiersi j?rven ymp?ri ja yhtyi t??ll? oikotiehen.

-Kyll? siell? k?yt?v? olisi-ajatteli Matti eik? muuta paljon ajatella osannutkaan kuin sit?, mit? oli kuullut. Rautatie … vaikka eih?n siit? oikein tahtonut selv?? saada, mink?lainen se oli, vaikka kuinka olisi ajatellut ja arvellut … Ja kuitenkaan Matti ei saattanut olla sit? ajattelematta, mutta ajatellessaan h?n oli taas ihan omiin ajatuksiinsa sekaantua. Se oli milloin minkin n?k?inen. V?list? oli siit? selv?n saamaisillaan, mutta sitten se muuttui. Se oli ensiksikin semmoinen, ett? oli kuin olisi ollut tuossa silmien edess? nelipy?r?iset vaunut, joissa oli isot py?r?t ja pienet py?r?t, ja ne tahtoivat aina n?ytt?? samanlaisilta kuin ne rovasti vainajan vanhat vaunut. Ja niiden edess? n?ytti olevan kaksi hevosta, kuomin alla sitten rovasti ruustinnansa kanssa ja vastap??t? nuori herra ja ry?kkyn?t; kuskipukilla istui kuski, k?det ojona, ja kuskin vieress? Matti, pienen? poikana, joka v?h?n pelk?si ja piteli k?sill??n kiinni.-V?list? ei taas ollut hevosia eik? vaunuja eik? mit??n, ennenkuin rupesi silmiss? kuvattelemaan ?Suomela?, niinkuin se olisi kulkenut maantiet? pitkin py?r?in p??ll?, isojen ja pienien, lippu kokassa seip??n nen??n sidottuna, ja per?ss? seist? t?r?tt?m?ss? kapteeni. Lotjia tuli j?less? nuoran mukana kaksi … kolme … ja my?t?m?ess? ne t?ytt?siv?t toisiinsa kiinni, eiv?t miehet tahtoneet saada niit? irti toisistaan. Ja rytin?? ja r?iskett? siin? oli niinkuin koko kirkkov?en ajaessa.

Matista se tahtoi tuntua unenn??lt? kaikki t?m?. Vaikka kyll? kai se niin kuitenkin oli, koska on rovastikin kerran sen semmoiseksi n?hnyt ja puhunut. Ja tottapahan ne sen niin olivat laittaneet, ne sen tekij?t, ett? hyv?sti passaa eik? my?t?m?ess? eik? m?en allakaan h?irinki? tullut. Vaan mitenk?? … sit? Matti ei osannut itselleen selitt?? … ja mit?p? tuota tarvitsikaan?… Eik? en?? pitk??n aikaan huolinut Matti ajatella koko asiaa, nyk?isi tammansa juoksuun ja kaivoi kukkarosta verekset piipun per?t poskeensa…

Vaan silloin tamma juostessaan haukkasi lunta tiepuolesta, ja Matti tuli ajatelleeksi, ett? onkohan sill? jano, vaikka sai Huttulan talon avannolla juoda. Ja ajatus ry?stihe taas Matin tiet?m?tt? kulkemaan avannosta sammioon, sammiosta Villeen ja Villest?-rautatiehen… Se mies oli ajanutkin rautatiet? … liek?h?n montakin kertaa?

Kun ei tullut tarkemmin perustelluksi, mitenk? se kulkee ja mitenk? sill? ajetaan ja mink?lainen se on … onko isot py?r?t ja pienet py?r?t niinkuin vaunuissa, vai ovatko yht? suuret vai mitenk??… Kovasti se vaan meni, kun ei parhaat juoksijat rinnalla pysyneet!… Mitenk?h?n lie kuitenkaan sen asian? eik?h?n ollut liikaa kehumista, ettei paraskaan juoksija…?

-Kyll? oli, koira viek??n, liikaa kehumista! Jos oikein pistokkaalla pitkin sivuja voitelisi riski mies kappireess? hyv?? juoksijata ja jos tie olisi yht? sile? kuin rautatie eik? vieruja mit??n ja hyv? keli, niin kyll?, koira viek??n, j?lelle j?isi raskas rumilas, vaikka kuinka s?tk?tt?isi ja sutkittaisi … j?isih?n, perhana ollen, j?lelle, ett? livahtaisi!…

-Tamma hoi! tokko sin? tied?t, kuka sinulla ajaa … h?h? h?h? … kuka sinulla … h?h … ja Matti kohosi polvilleen reess?, l?i ohjasperill? tammaa selk??n, l?i, ja huuti joka ly?nnill?: ?h?h!?

T?t? t?mm?ist? ei ollut tammalle tapahtunut viel? milloinkaan, ja siksi se laski laukkaa, mink? kerkesi, mutta Matti ei helpottanut.

-H?h! h?h! … hih! … tulkoonpas ruunu kilpaan rautateineen, tulkoonpas ruunu rautateineen … ih! … hih! … hih! …-ja Matti kohotti ohjakset korkealle ilmaan, hihkui ja ajatteli, ett? ?jos olisi kello viel? aisassa … jos olisi kello viel? aisassa!?

Ja tamma ty?nti korvat luimussa laukkaa, yl?- ja alam?et yht? kyyti? … ja yh? sakeammin syyti lunta Matin silmille … ja suuhunkin sit? tuli, mutta Matti ajatteli, ett? ?ann' tulla vaan!?

Viel? Marjom?en t?rm?ss?kin Valkeiskyl?lle p??stess? tamma laukkaa laski, vaikka Matti jo oli istuutunut.

-Herra is?, kun p??lle ajaa-! huusi naisihmisen ??ni hevosen edest?, ja samassa suhahti reki jonkun sivuitse, joka oli tiepuoleen hyp?nnyt…

-Kuka se siin? ei k?y tielt? pois?

-Ota hyv? mies rekeesi!

-Mik? sit? vastam?ess?!

-Kyll? min? vastam?en k?velen … kunhan tuolla my?t?m?en puolellakaan.

Matti seisautti hevosensa. Oli tullut jo h?m?r?.

-Kah, Matlienako se … en t?ss? h?m?riss? … k?yk??h?n t?nne rekeen, onhan t??ll? sijaa… Matti oli tuntenut tiet? kulkevan hieroja-Lienaksi.

-Min?h?n sit?-kyll?h?n min? … t??ll? kannoillakin … t?m?n matkan, l??h?tti Liena Matin niskaan.-Ottakaahan nyytty rekeenne… Kun pit?? vanhan ihmisen k?vell? talvipakkasessa … eiv?tk? antaneet hevostakaan… Is?nt? itse ajoon l?htee … juomaretkille … vaan mitenk?p?h?n olisi p??ssyt, jos en min? olisi syd?naloja sulatellut. Vaan se on vissi tosi, etten min? toista kertaa … vaikka siihen paikkaan pakahtukoon … niin en l?hde min? toista kertaa pehmittelem??n…

-Mist? se Matliena tulee?

-Huttulan tallissahan sit? ei ole hierojalle hevosta muka … olisi pit?nyt pyh??n odottaa muka, ett? p??sisi kirkkomiesten kyydiss? omalle kyl?lle. Vaan kun oman ontermannin em?nt? jo menn? lauantaina laittoi sanat, ett? tulla vaan…

-Vai ei annettu hevosta?

-Ei annettu, enk? min? h?nt? hyvin k?rtt?nytk??n … kun eiv?t itsest??n arvanne, niin ajattelin min?, ett?-

-Ajoonko kuului is?nt? itse l?hteneen?

-Ihan toki k?sist? l?hti … sivut olivat viel? nykim?tt?, niin ei muuta kuin rekeen eik? kysykk??n…

-Rautatiellek? se l?hti?

-L?htip? tuo minne tahansa tuommoinen itramaha.

-Rautatielle se kuului menneen tavaroita hakemaan.-Onko Matliena k?ynyt rautatiet? katsomassa?

-Enh?n min? … mitenk?p? sit? vanha joka paikkaan…

-Kyll? siell? pit?isi Matlienan k?yd?.

-Pit?isi kai, pit?isi kai … kun menn? pyh?n?kin ajoi kirkon sivuitse kolmen talon v?ke? meid?n kyl?lt? sinne rautatiet? katsomaan. Lapinlahden kirkollahan sen kuuluu n?kev?n … ei kuulu tarvitsevan edemm? menn?.

-Sielt?h?n sen n?kee.

-On kai Matti n?hnyt sen?

-Niin n?hnytk?? lieh?n tuota jo jotain n?hnyt…

-Uutten uhkainko meni Mattikin katsomaan vai oliko muuta asiaa?

-Muutakin lie ollut asiaa.

-Liek? totta, kun puhuvat, ett? ne siell? talvellakin ajavat py?rien p??ll??

-Vai niin! … niin, niinh?n ne mahtaa … niinh?n ne … min? en oo talvella k?ynyt … mik? sinne talvella.

-Sit? min?kin olen ajatellut, ett? kun Luoja antaisi kes?n, niin k?visi h?nt? katsomassa ja olisi Lapinlahden kirkossa yhdell? tiell? … on minulla veljenpoikakin Lapinlahdella.

Maantie kulki Valkeiskyl?n l?pi. Ontermannin kuistin suussa laskeutui

Matliena kannoilta, otti nyytyn reest? ja laittoi Liisalle terveisi?.

Matti ajaa kitkutteli eteenp?in … v?h?n maantiet? viel? … k??ntyi sitten M?h?l?n pihan l?pi kulkemaan ja ajoi siit? pellon poikki Pitk?l?n saunan per??n… Jo kylpiv?t Pitk?l?ss?, vastan l?iske kuului, ja l?yly? h?yrysi pakkaseen.-Saunan per?st? oli jyrkk? t?rm? alas Naulalammin j??lle. Tahtoi tamman keng?tt?mi? takajalkoja v?h?n kaljamassa t?rm?ss? livett??, mutta p??sih?n tuosta, kun tasaisesti laskeutui … ja tasaisesti tamma laskeutui.

Jo oli tullut v?hitellen pime?. Taivas jo t?hdess? tuikki, ja kumman kirkkaasti ne nyt tuikkivatkin t?n? iltana… Ja v?h?n v?li? irtaantui aina joku alasp?in liukumaan pitkin taivaan kantta.-Lammilta kohosi tie niitylle, ja siit? se pist?ytyi pilkkopime??n mets??n. Kierrellen ja kaarrellen kulki se sitten taas aukeita paikkoja, milloin ahon laitaa, milloin harjun selk??, milloin niittyj? my?ten ladolta ladolle. Pakkanen kiihtyi, tinki huurtamaan hevosen kupeet ja miehen kulmat. V?list? rasahti kuusen kylkeen, v?list? napsahti ladon nurkkaan… Matti k?n?tti reslan per?ss? turkin kaulus pystyss?. Tamma sai valtoineen kulkea tuttua tiet?, mutta Matti tarkasteli itse yh? t?hdettyv?? taivaan kantta. Iltat?hdest? l?hti silm?ns? harhailemaan, siirtyi siit? tuttuun otavaan, k?vi pohjant?hteen, tarkasteli seuliaista ja V?in?m?isen viikatetta. Mutta joka kerta, kun joku t?hti irtautui alasp?in liukumaan, sanoi Matti: ?yhyh!?, ja silloin h?n nyk?isi ohjasperist? tammaa juoksuun … mutta ei sen enemm?n manannut, jos tamma yh? k?veli … sill? Matti ei nyt joutanut oikein hevosestaan huolta pit?m??n…

Sit? oli Matin mielest? niin paljon kummallista t?ss? maailmassa, jota ei oikein tahtonut ymm?rt?? … ymm?rt?neek? tuota kukaan oikein, vaikka luulevat olevansa viisaita, rovastit ja ruustinnat?… Eih?n tuota ennen ainakaan t?mm?isi? kuulunut-t?h?n aikaan sit? ei muuta kuin puhuttiin oudoista asioista, toinen toistaan kummemmista. Kunhan eiv?t maailmanlopun edell? viisastuisi liian paljon … niin oli sanonut entinenkin rovasti, ett? maailmanlopun edell? viisastuvat ihmiset, piru niit? neuvoo ja n?ytt?? niille temppelin harjalta kaiken maailman prameuden. Mutta silloin … ?yhyh!? … silloin leimahtaa pitk?isen tuli id?st? … ?yhyh!? … ja leimahtaa hamaan … ?yhyh!? … l?nteen… Kovinpa ne nyt t?hdet tihe??n sielt? taivaalta … eih?n nuo ennen niin!-Kovin Matti maailmanloppua pelk?si eik? h?n muuta pel?nnytk??n … mutta maailmanloppu tulee niinkuin varas y?ll? … vaan ei se nyt viel? tule, kun on varuillaan ja sit? ajattelee; silloin se tulee, kun ei sit? ollenkaan muistakkaan … pit?isi ajatella ihmisen aina, pit?? Herra mieless??n ja h?nt? rukoilla ja avuksensa huutaa…

Tamma l?hti juoksemaan alas harjulta, josta tie laskeutui alavaan korpeen. Se oli niin synkk?? ja tuuheata kuusikkoa, ettei taivasta n?kynyt. Sielt? t??lt? rihvain v?litse joku t?ht?nen tuikahti. Sin? talvena oli iso lumitalvi, ja puut ja pensaat melkein kuin torkkuivat, latvat painuksissa lumen paljouden alla. Matti ajoi melkein kuin katoksen alla… Ja haukotuttamaan rupesi tuossa v?hitellen korven ??net?n hiljaisuus ja reen jalaksen yksitoikkoinen ritin?. Raskaalta alkoivat tuntua silm?n luomet … hevonen ja matkan teko haihtuivat mielest? pois ja koko maailma haihtui … kaikki ihmeet ja taivaalta tipahtelevat t?hdet.

P?? oli vaipunut reen laitaa vasten, ja Matti nukkui.

Matti n?ki unta.

Oli olevinaan pieni poikanen, semmoinen kuin oli ennen kipunapoikana ollessaan ollut pappilassa entisen rovasti vainajan aikana. Pappilan iso portti oli auki, ja Matti seisoi portin vahtina. Pehtori oli k?skenyt h?nen siin? seisomaan ja antanut k?teen kaksi lakua, punaisen ja valkean, ja sanonut, ett? ?kun n?et rovastin vaunujen sakastin per?itse ajavan, niin n?yt? silloin punaista lakua … jos siat ovat ryytimaassa, mutta jos saat ne sielt? ajetuksi, niin n?yt? valkeata, ett? rovasti saa ajaa yht? kyyti? pihaan…? Niin oli pehtori sanonut ja vakuuttanut moneen kertaan ja mennyt itse nurkan taa piiloon … sielt? oli sitten pilkistellyt.-Matti seisoi ja katseli lakuja ja antoi tuulen niit? heilutella. Mutta yht'?kki? kuuli h?n kirkonkellojen soivan, vaikka oli keskell? viikkoa eik? pyh?, ja kun katasti sakastin per??n, niin sielt? t?ytt? laukkaa ajaa rovastin vaunut. Vaan kuistin suussa ne seisahtuvat, ja kuski huiskuttaa k?tt??n ja huutaa, ett? ?tullako vai ei?…? Mutta silloin ei Matti muistakaan, joko on siat ajanut ryytimaasta, ja h?nelle tulee h?t? ja pelko pehtoria, ja h?n rupeaa huiskuttamaan kumpaakin lakua, ensin punaista ja sitten valkeaa ja sitten kumpaakin. Hevoset ry?st?ytyv?t kuistin suusta kohti laukkaamaan, eik? kuski saa niit? hillityksi … vaan kun ovat v?h?n matkan p??ss? portista, niin toinen puoli portista menee kiinni, ja vaunut kolahtavat porttiin, ja kuski lent?? nokalleen maahan. Vaan silloin hy?kk?? pehtori nurkan takaa ja sivaltaa Mattia korvalle, ja kuski hypp?? maasta yl?s ja sivaltaa toiselle korvalle…

Matin tamma on saanut valtoineen juosta, ja kuta likemm? kotia se tuntee tulevansa, sit? kiivakammin se kulkee. Kun korpitie loppuu ja niitty aukeaa eteen, niin tamma panee ravia, mink? jaksaa. Mutta pellon ver?j?ll? ojentaa se h?nt?ns?, h?rh?ht?? pikaiseen hirnuntaan ja oikaisee t?ytt? laukkaa pihaan… Mutta mit?s ymm?rt?? tamma nurkkia v?ist??? … paukahuttaa reslan laidan pirtin nurkkaan niin, ett? s?l? l?htee kummastakin. Matin p?? retkahtaa ensin toiseen reen laitaan, sitten toiseen, ja kun h?n her??, tuntee h?n, ett? h?nt? on kummallekin korvalle ly?ty.

Tamma juoksi yht? kyyti? pirtin eteen. Liisa seisoi pirtin ovella, p?resoihtu k?dess?, ja katseli kummastellen miehens? kotiintuloa.

-Soh … so soh!-Matti harasi pime?t? silmill??n, n?ki jonkun seisovan jollakulla ovella ja heiluttavan jotakin punaista p??ns? p??ll?.

-Enh?n min? mitenk? … meinasinhan min? … vaan kun min?…

-Mit? sin? horiset?

-Kuka se siin? punaista heiluttaa…? el? heiluta, akka, punaista, ett? p??see tulemaan-?

-H?h? … ett? p??see tulemaan? Kuka ei p??se tulemaan?

-Eiv?t p??se rovastin vaunut.

-Rovastin vaunut?… Se torkkuu viel?… Kuuletko, sin? nukut ja annat tamman ajaa rekesi pirtin nurkkaan!-

-Eih?n se ollut minun syyni…

-Mik? ei ollut sinun syysi?

-Ei mik??n … itsest??nh?n se portti…

Liisa meni ja nyk?isi Mattia k?sipuolesta ja piti soihtua h?nen silmiens? edess?.

-Ukko hoi!… Yh?k? sin? horiset … nukutko sin? viel?, vai oletko humalassa?

-Enk? nuku … ka, mit? sin??

-No, nukuit kai ?sken, kun ajoit rekesi pirtin nurkkaan…

-El? valehtele! … eik? sit? nukkumattakin?

-Ja miss? on hattusi?

-P??ss?h?n se … ja Matti kopaisi p??t??n, mutta p??ss? se ei ollut.

-T?ss?h?n tuo on reess? … panehan p??h?si, ettet edes palellu … jos olisi tielle pudonnut … sit? on miest?, kun nukkuu rekeens? niin, ettei tied? t?st? maailmasta!

-Pid? sin? suusi kiinni, ett? min? olen nukkunut … tied?nh?n min? paremmin itse.

Nyt piti Liisan ihan v?kisinkin nauraa tuolle … niinkuin se ei muka olisi nukkunut, koska tuskin viel?k??n on oikein valveilla…

-Johan min? pellon alta kuulin kuorsuusi, pilkkasi Liisa, niin sike?sti sin? nukuit, ett? pellon alta kuului kuorsuusi.

-Kuka lie kuorsannut … min' en oo…

-Herra Jumala … kukas siell?, jos et sin?!

-Itse oot kuorsannut…

-Vai min?? … jopa nyt, kun tulin navetasta lypsylt? juuri…

Mutta Matti oli saanut hevosensa riisutuksi ja l?hti sit? talliin viem??n.

Liisa j?i palava p?re hampaissa reke? penkomaan…

Olipahan j??nyt jyvi? s?kin pohjaan … eik? h?n ollut jo l?htiess??n sille sanonut, ettei tarvitse panna t?ytt? puolta tynn?ri?. Mutta sen piti vaan saada puoli tynn?ri? … ei sanonut ilki?v?ns? v?hemp?? sel?ss??n makasiiniin kantaa. Tiet??h?n sen, tahtoo muka voimiaan n?ytt??… Eiv?tp?h?n olleet pappilassa apetta antaneet, kosk' on omat silput kuluneet … se on se nykyinen pehtori semmoinen, mik? lie… Vitsapahan oli katkennut reslan laidasta, kun nurkkaan ajoi … ja ent?s loimi, jopahan taas oli sika!…-Mit?? … ja nyt n?ki Liisa jo semmoista, ett? ei kiitetty, ja h?n huusi siit? Matille talliin…

-Herra Jumala!… Matti hoi! kun on minun kehruut viel? t??ll? reen pohjalla … jotka olivat ruustinnalle viet?v?t!… Kuuletko sin?, sen k?tys, mink? t?hden et ole antanutkaan niit? ruustinnalle?

Matti oli ruvennut apetta tekem??n tammalleen ja tuli nyt noutamaan jauhopussia reest?.

-Mink? t?hden et ole antanutkaan minun kehruuksiani ruustinnalle?

-Olenpahan…

-Vai olet?-Tuoll' olivat heinien alla nykim?tt? … et ole liikauttanutkaan … siin' on, heh!-ja Liisa heitti vihaisesti nyytin takaisin rekeen.

-En muistanut.

-Et muistanut! Sanoinhan ma sen, ettet muista-olisit ottanut minut mukaan, niin olisin muistanut … siin? ne nyt ovat, ja mit?h?n ruustinna sanoo?

-Olisikohan niill? ollut kiire?

-Totta kai niill? kiire, kun min? ne kerran laitoin.

-Mik? lie t?ll? kertaa ollut, onhan tuota ennen muistanut … olin min? ruustinnan puheillakin, mutta miten lie siin? l?htiess? haihtunut mielest?…

-Haihtunut mielest?!-Mit? sin? sill? jauhopussilla?

-Tamman appeeseen…

-Se kulkee viel? torkuksissa tuo mies … johan siell' on apetta soimessa … min? tein.

Matti meni takaisin talliin. Liisa otti kehruusnyytin, nahkaset ja s?kit reest? ja vei ne pirttiin.

V?h?n ajan p??st? tuli Matti tallista, tarkasteli reke??n ja n?ki, ett? oli muuan vitsas reslan laidasta katkennut … veti sen sitten aisoista tallin sein?m?lle ja keikahdutti siihen kumolleen… Mutta ihan kuin vahingossa tuli h?n sit? siihen asetellessaan ajatelleeksi, ett? ?ei kai se nyt siit? minnekk? py?ri…? mutta sitten h?n huomasi, ett? se oli ihan j?rjet?n ajatus, eik? ymm?rt?nyt, mitenk? se semmoinen oli h?nen p??h?ns? tullut. Oli jo tupaan menem?isill??n, kun raapaisi korvallistaan ja meni sen nurkan juureen, johon oli rekens? ajanut… Olipahan s?l? siihen halennut. Matti rep?isi sen kokonaan irti, pisti sein?nrakoon … ja sitten h?n meni pirttiin.

Liisa oli siivil?im?ss? maitoa pyttyihin p?yd?n nurkalla. Kissa kierteli h?nt? ja naukaisi aina v?liin. Matti p??steli raskaammat vaatteet p??lt??n ja painautui sitten penkille istumaan p?? k?sien varassa. Liisa vilkaisi h?neen silloin t?ll?in siivil?ns? ylitse ja ajatteli, ett? ?mik?h?n sill? nyt on?, mutta ei kuitenkaan sit? kysynyt… Olisikohan juonut ja nyt olisi kohmelossa? … vaan ei h?n sit? ?sken suinkaan hengest? tuntenut. Tokko lie juonut … miss?p? tuo olisi enn?tt?nytk??n, kun t?n? aamuna l?hti?… Kissa hiipi Matin luo ja hieroi hiljaa naukuen kylki??n Matin saappaihin. Mutta ei Matti ollut kissaa n?kevin??n… ?Jokin sill? on, koskei hyv?ile kissaakaan?, ajatteli Liisa…

-K?y saunaan, sanoi Liisa Matille, kun viimeist? kertaa laski maitoa siivil?n l?pi pyttyyn.

Matti harasi tukkaansa ja alkoi riisuutua saunaan. Ei puhunut mit??n, eik? Liisakaan puhunut. Pist?ytyi ovesta pihalle, ja v?h?n ajan per?st? meni Liisa j?lest?.

Ensin kuitenkin kaatoi kissan kuppiin maitoa ja asetti sen pankon eteen lattialle; p?reen h?n kanssa sytytti uuden palamaan ja sovitti sen pihtiin pankon nurkkauksessa.

Eik? pirttiin j??nyt muita kuin kissa maitoansa lakkimaan ja p?re pihdiss??n palamaan… Kissa lakki l?mmint? maitoa, siististi ja ??nett?m?sti, p?re palaa ritisi verkalleen, ja karsta k?vi sit? mukaa yh? useammalle kierteelle, kuta enemm?n piteni. Mutta kun tuli oksan kohta, suhahti siit? liekki pienen? kielekkeen? yl?s- ja alasp?in pihisem??n … ja silloin kissan h?nn?n p?? salaper?isesti liikahti. Mutta kun se oli maitonsa lakkinut, kuppinsa nuollut ja kielens? liponut, l?hti se liikkumaan ymp?ri tupaa. Kulki kuulumattomin askelin pankolta p?yd?n luo, hiipi siit? karsinaan, kiersi takaisin pankon juureen ja siristi viheri?isi? silmi??n p?revalkeaa vastaan, naukaisten v?h?isen. Meni taas p?yd?n p??h?n, hypp?si penkille ja vainusi maitopyttyj?, mutta laskeutui taas takaisin lattialle. Pankon luona naukaisi surkeasti ja melkein kuin itse?ns? s??lien ja hypp?si pankolle. Siin? se ojenteli kaulaansa … pitemm?ksi, pitemm?ksi … k?vi itse yh? matalammaksi ja kavahti uunille.-P?re suhahti taas pihdiss??n pihisem??n, karsta ritisi, ja pehmoinen kehruu alkoi kuulua uunin p??lt?.

Saunassa eiv?t Matti ja Liisa paljon mit??n puhuneet. Matti oli jo lauteilla, kun Liisa tuli. Liisa hautoi vastan ja ojensi sen Matille.

-Heh, tuoss' on vasta! sanoi h?n.

-Tahdotko viel?? kysyi h?n v?h?n ajan p??st? ja l?i l?yly?.

-Ly? h?nt? viel?, sanoi Matti.

Liisa heitti herke?m?tt? vett? kiukaan kuumille kiville…

-Viel?k?s?

Kun ei Matti mit??n vastannut, niin Liisa l?i viel?.

-El? h?nt? … huh! … el? h?nt? … huhhuh! en??! sanoi jo Matti ja valeli p??t??n.

-V?h??np? se nyt,-sanoi Liisa, mutta ajatteli itsekseen, ett? paljonpa sen nahka nyt sietikin.

Eiv?t Liisa ja Matti viel? iltaista sy?dess??nk??n puheisiin p??sseet. Matti s?i kokkelia, mutta unohti usein lusikkansa kuppiin eik? muistanut uutta palasta suuhunsa purra, kun oli entiset nielaissut. Liisa h?nelt? aina silloin kysyi, ett? ?mink?t?hden sin? et sy???-johon Matti pikaisesti vastasi, ett? ?sy?nh?n min??, ja s?i. Olisi Liisan tehnyt mieli h?rn?t? Mattia siit? nukkumisesta, mutta sitten h?n ajatteli, ett? ?h?rn??mm? h?nt? huomenna? … eik? nyt h?rn?nnyt.

Sy?ty? oli Matin mieli v?h?n keve?mpi … kovin raskas se oli ennen sy?nti? ollutkin … saunassakin viel?. Jo ajatteli h?n mainita Liisalle jotain rautatiest?. Ei h?n kuitenkaan mit??n maininnut … ehkei se sit? kuitenkaan uskoisi ja sanoisi unen n??ksi eli miksik? muuksi tahansa … ainahan se sanoja l?yt??.

Ruokaa pois p?yd?lt? korjatessaan sanoi Liisa saaneensa j?niksen.

-Eip?h?n ole malttanut olla k?ym?tt? minun pyydyksill?ni, ajatteli Matti, mutta ei sanonut muuta, kuin kysyih?n hetken p??st?, mihin rautaan se oli k?ynyt…

Aidan nurkkaukseen oli k?ynyt, palon niitynpuolimmaiseen aidan nurkkaukseen eik? mets?n puolimmaiseen … ei rautaan, vaan lankaan…

Vaan eih?n Matti muistanut siell? nyt mit??n lankaa olleenkaan … syksyll? sulan aikana oli ollut, mutta poishan h?n ne keyrin aikaan muisteli ottaneensa…

-Etp?h?n ollut ottanut, kosk' oli j?niskin k?ynyt, sanoi Liisa ja kehaisi viel?, ett? se oli h?nen onnellaan sinne mennyt … eik? ollut muuta kuin yksi j?lki … ihan suoraan mets?saarekkeesta niityn poikki … eik? vanhaa polkua mit??n.

Ei Matin en?? tehnyt mieli mit??n puhua, kun kuuli, ett? oli j?nis ihan suoraan k?ynyt kes?lliseen lankaan. Ei se hyv?? merkinnyt semmoinen … suurten sotien ja vainovuosien edell? sit? semmoista tapahtuu, ett? t?hdet tippuvat taivaalta ja j?nikset juoksevat kes?llisiin pyydyksiin … oikeassa menossa ne ei juokse… Ei sit? olisi kuitenkaan siit? langasta pit?nyt irti p??st?? … siin? olisi pit?nyt antaa olla, tottapahan olisi se sen siit? korjannut, joka oli sen siihen ajanutkin…

Sama kai se oli, joka h?yryt laittoi maalle kulkemaan ja niill? ajoi … toinen mies eik? se oikea, joka on maailmankin luonut…

-Mik? sinulla on, Matti, kun et sin? nuku? murahti Liisa unisena ja veti peitett? puoleensa.

-Nukunhan min?, sanoi Matti.

-Etp?h?n nuku … kun olet koko y?n siin? ?hkinyt ja sinne t?nne heitell?inyt…

-Mik? lie valvottaja … tokko lienen oikein terve.

-Viel? sinulla mik? … ei mik??n.-Kummapa, jos ei nukuta, kun tullessaan koko matkan reess? makasi…

-En min? koko matkaa…

-On sit? puolessakin … mut' olehan nyt vaiti ja nuku pois…

Liisaa nukutti kovin, h?n veti taas peitteen korvilleen ja nukkui…

Matti mutisi, ett? ?jos tiet?isit, niin ei sinuakaan nukuttaisi?. Mutta sitten h?n kohta itsekin nukkui.