Chapter 3 No.3

Seuraavana aamuna noustuaan oli Matti jo aivan rauhallisella mielell? ja p??tti kertoa Liisalle siit?, mit? oli pappilassa kuullut. Mutta ei Liisa koko aamurupeamalla yhteen kohtaan seisottunut, kulki askareillaan kodassa ja navetassa. Matti paikkaili kenki??n ja ajatteli, ett? ?kerrommahan aamiaista sy?dess?-enn?tt??h?n se sen sittenkin kuulla?. Mutta kun Matti oli alkamaisillaan, l?hti Liisa taas liikkeelle, ja Matti ei tahtonut kertoa, ennenkuin Liisa oli yhteen kohtaan asettunut kuulemaan.

Matti l?hti havukasalleen tallin taa ja taivutti aina p??t??n nurkan taitse katsoakseen, eik? Liisa jo olisi herennyt k?velem?st? kodan ja pirtin v?li?. Siell? se vain k?veli… Eik? pirttik??n viel? l?mminnyt … tokkohan se aikoikaan panna sen l?mpi?m??n t?n? aamuna? Kylm? oli tuulikin, niin ett? kyll? olisi siet?nyt panna pirtti l?mpi?m??n, ett? olisi p??ssyt k?si??n l?mmittelem??n…

Jo tuli Liisa noutamaan puita pinosta … jopahan viimeinkin. Sitten kai se kohta rukkinsa ??reenkin istuutuu…

Kun tuuli alkoi lappaa savua lakeistorven kautta pihalle, l?hti Matti l?mmittelem??n. L?i kassaransa havutukkiin ja ajatteli, ett? ?kun ei uskone, niin olkoon uskomatta … ei se mik??n uskonkappale olekaan?.

Uuni l?mpisi, lieska leimusi uunin suusta, ja silloin t?ll?in syttyi karsta kytem??n. Matti heitti rukkasensa pankolle, veti piipun povestaan, halkaisi p?reen ja otti sill? uunista tulta. Sitten l?mmitteli k?si??n lieskassa ja katseli ikkunain tasalla lainehtivaa savua.

Liisa oli laittautunut karsinalasin alle kehr??m??n. Matti nosti tupakkihakkurin penkin alta ja rupesi hakkaamaan tupakkia.

-Joko se nyt on kaikki polttanut, jotka toissa p?iv?n? hakkasi? kysyi

Liisa.

Eih?n toki ollut kaikkia polttanut … muutenhan t?ss? vain l?mmitelless??n hakkaili…

Ja Matti hakkasi tupakkia ja veti vet?mist??n savuja piipustaan … yht? kiivaammin. Kovin tavattomasti se nyt vetikin, veti niin, ett? yhten? r?tin?n? k?vi kopan sisus…

Ei se ehk? usko … vaan jos ei usko, niin olkoon uskomatta!… Sama kai se on, uskooko tahi ei…

-Nyth?n se on Lapinlahdenkin kirkolla rautatie … oletko kuullut?

Mutta Liisa kehr?si niin uutterasti, ja rukki hyrisi niin kovasti, ettei h?n kuullut oikein, mit? Matti sanoi.

-Niin mik? on?

Matti koetti puhua niin v?linpit?m?tt?m?sti kuin voi…

-Onpahan vain rautatie … ovat nyt lapinlahtelaisetkin rautatien pit?j??ns? saaneet … kuuluvat sen niille sinne tehneen, kun olivat ruunulta pyyt?neet, etteiv?t tarvitsisi hevosella ajaa mihink??n aikaan, ei kes?ll? eik? talvella… En tied?, liek? totta, min puhuivat…

-Hyv?nen aika, el? revi sit? uutta luutaa, jonka vast'ik??n panin varteen … onhan siin? vanhempiakin! Mit? sin? siit? revit?

-Piippu on tukkeessa…

Matti oli puhuessaan vet?nyt piippunsa tukkeeseen, ja oli h?nelt? kesken puheensa tullut sopelle l?ht? varpua hakemaan.

-No, eik? siihen tarpeeseen v?lt? vanhan luudan varpu?-Niin, ett? mit? sin? sanoit niiden lapinlahtelaisten tehneen?

-Eiv?t ne ole mit??n tehneet, mutta ruunu on tehnyt niille rautatien, jota my?ten saavat menn? vaikka Helsinkiin taikka Amerikkaan.

-Minnekk??

-Amerikkaan…

-El? nyt valehtele, hyv? mies…

Liisa seisautti rukkinsa ja katseli py?r?n yli Mattia, niinkuin semmoista valehtelijaa, jonka puheissa ei ole alunkaan per??.

Mutta siit? Matti kiivastui, ja h?nelt? katkesi varpu piipun varren sis??n…

-Mit? katsot?… Kun et usko, niin puske, mutta min? menen itse ihan kohta sit? katsomaan … on se siksi kumma katsottava, ja jos et sin? tahdo tulla yhteen matkaan, niin ole tulematta … ei sinua kovin k?rtet?k??n…

-Sit? lapinlahtelaisten Amerikkaan l?ht??k? sin? menet katsomaan? Sielt?h?n niit? kuuluu l?htev?n Amerikkaan! Ja Liisan rukin takaa kuului pilkallinen hym?hdys.

-Enk?, kun rautatiet? … on sit? siin?kin katsottavata…

-Eik? lie yhdenlaista katsottavata kuin se panoraama siell? pappilan pirtiss?, jota silloin k?rtit katsomaan…

-En min? ole sinua minnek??n k?rtt?nyt … itseh?n tuota mielesi teki katsomaan…

-Ei ole tehnyt…

-Vai ei … sep?h?n n?hd??n, kenenk? mieli t?ss? viel? minnekin tekee… Matti naurahti pilkallisesti, pitih?n h?nen v?kisinkin nauraa Liisan typeryytt?…

-Eih?n se mik??n panoraama ole, kuka t?ss? panoraamasta puhuu?

-No mik?s se on?

-Rautatieh?n se on.

-Mik?s se sitten se rautatie on? … ei mik??n.

-Vai ei mik??n! akat ne ei ymm?rr? mit??n … ne on niin typeri? ja lyhytj?rkisi?, ettei niill? tee mit??n … p?ssin j?rkikin on jo pitempi kuin akkain… Vai ei rautatie ole mik??n … mist? sin? sen tied?t paremmin kuin min?, joka olen omin korvin kuullut?

Mutta Liisa oli loukkautunut ja polki kiivakasti rukkiaan. Ja Matti hakkasi, niin ett? rouheita maahan p?lisi.

-Liisa! sanoi Matti v?h?n ajan p??st?, mutta Liisa ei vastannut.

-Liisa! sanoi Matti uudelleen.

-Niin, niin, no sano, jos sinulla on mit? sanottavata!

-Ei se taida sill? parata, jos sinulle sanookin.

-Ole sitten sanomatta!

Mutta Matti ei malttanut olla sanomatta. V?h?n ajan p??st? h?n sanoi sen, neuvoi oikein k?dest? pit?en ja herkesi hakkaamasta…

-El?h?n nyt, Liisa … kuulehan, kun min? selit?n. Rautatie on rautatie ja maantie on maantie … maantie on maasta ja mullasta ja rautatie raudasta…

-Ja puutie puusta ja vesitie vedest??-Ja taas kuului rukin takaa pilkallinen hym?hdys…

Mutta Matti ei suuttunut…

-El?h?n nyt, kyll? se on totta, ett? se niin on, kuin min? puhun… Et sin? mahda tiet??, mill? lailla sit? rautatiet? my?ten ajetaankaan … luuletko, ett? hevosella?

Mutta Liisa ei luullut mit??n. Kehr?si ja kuunteli, v?list? pilkallisesti Mattiin katsellen, mutta ajatteli, ett? antaa h?nen puhua, niin kuullaan, mit? valheita se on taas uskonut.

-Ei sit? hevosella, ei toki milloinkaan! … pit?? sen toki hevoselle muunkinlaisen tien v?ltt??… Kun kerran tehd??n raudasta tie…

-Raudasta tie? … pyh!

Matti taas rupesi kiivastumaan…

-Raudasta, raudasta … jos et usko, niin ole uskomatta … rautapellist? … hm! … niin, niin, rautapellist? … ja kun siit? tehd??n tie, niin pit?? olla ajopelit ja vet?j?t kanssa sit? my?ten… H?yryvenhe, semmoinen masina kuin ?Suomela?, vedet??n maalle ja pannaan py?rien p??lle, ja se kulkee tulen voimalla ja vet?? per?ss??n vaunuja … niin isoja kuin t?m? pirtti ja viel? isompiakin … kyll? se jaksaa vaikka mink?laisia … eik? tie t?rise … semmoinen se on!

-Kuka sinua, Matti parka, on nyt taas narrinaan pit?nyt?

-Ei nyt eik? ennenk??n!

-Sitten olet valehdellut omasta p??st?si … olisit edes viisaammin valehdellut … et osaa edes oikein valehdellakaan, mies parka.

Mattia hyk?hdytti … herke?t siin? luulemasta, kunhan kuulet, kuka sanoi, ajatteli h?n.

-Valettako lie vai totta?… Jos lie valetta, niin ovat paremmatkin ihmiset valehdelleet ennen minua, joka muiden puheita vain kerron … en min? itsest?ni mit??n tied?, ruustinnan puheita ne ovat, sanoi Matti n?yr?sti huokaisten ja rupesi taas tupakkia pienentelem??n.

-Ruustinnan?… Oliko ne ruustinnan puheita?

Nyt Liisan rukki jo pys?htyi, ja nyt h?nen korvansa vasta oikein aukenivat.

-Ruustinnan ja rovastin, lis?si Matti.

-El?…?

-Ruustinna ja rovasti ne sen minulle kertoivat … en min? sit? muualta mist??n tied?.

-El?h?n … ihanko todella?

-Ne ne kertoivat … olivat k?yneet sit? uutten uhkain katsomassa.

-No, mit? ne kertoivat?

Nyt oli Matin aika olla mahtavana…

-Mit?k? kertoivat? Sit?, mit? min? jo kerroin, vaikka et uskonut.

-Ett?k? on siell? rautapellist? tie?

-Niin on, ja sit? my?ten kulkee py?r?in p??lle nostettu masina.

-Sek? ?Suomela??

-Se se taitaa olla … siipien sijasta on sill? kohdalla py?r?t, isot py?r?t ja pienet py?r?t, joita kaikkia pannaan tulen voimalla liikkeelle…

-Vaan sit? min? en usko, ett? se tulen voimalla liikkeelle l?htee!

-No, niin se tekee … niinkuin vett?kin my?ten kulkiessaan…

-Tehk??np? jos tahansa, mutta sit?p? min? en usko sit?, ett? se vett?k??n my?ten kulkiessaan…

-Etk? usko rovastia … oletko mielest?si rovastia viisaampi?

-Enk? ole … mutta eip? sanonut ruustinnakaan uskovansa, kun menn? kes?n? oli puhe, ett? se soutamatta kauan kulkee.

-Nytp? uskoo, kun on n?hnyt maallakin kulkevan…

-Uskooko nyt?… Jako ett? se on py?rien p??lle nostettu?… Kyll?p? sit? on rakennus!

-Mit? ne ei ruununmiehet osaa laittaa!

-Ruununmiehetk? ne ovat sen laittaneet?

-Neh?n ne!

-No mit?h?n nuo tuosta Lapinlahden kirkolle … olisivat t?nne omalle kirkolle, niin olisi kirkossa k?ydess??n n?hnyt … eiv?tk?h?n nuo tuota viel? t?nnekin? Kun tiet?isi, milloinka ne sen t?nne tuovat, niin menisi katsomaan…

-En tied? tuonevatko … ei ollut puhetta siit?.

-Vai on ruustinnakin k?ynyt asian alkain katsomassa?

-Kun olivat aamusilla l?hteneet, niin olivat puolen p?iv?n aikaan olleet perill? … sanoi viel?, ett? pit?isi minunkin k?yd? katsomassa.

-Aiotkos k?yd??

-Enp? tied? … mit?p? min? vanha mies?

-Eik? minusta mit??n sanonut?

-Ei ollut puhetta sinusta.

-Kyll? se on kumma rakennus, jos vain se semmoinen on … viel?k? h?net n?hnee, ennenkuin kuolee?… Vaan jos sin? valehtelet?

-Enk? valehtele … olenko min? milloinkaan ennen valehdellut? … saatatko sanoa?

-Et, et … vaan eik?s se ole sinustakin kumma rakennus?

-Mik?p? se nyt niin eri kumma … on niit? n?hty ja kuultu kummempiakin.

-Vaan eih?n toki t?mm?isi??

Mutta Matti oli mielest??n hakannut tarpeeksi tupakkia ja l?hti taas ulos havutukilleen. Kassarata havutukista irti kiskaistessaan hym?hti h?n v?h?n itsekseen… ?Uskoipahan … ja mik?s siin? oikeassa opissa, uskoahan sit? pit?? vaikka keisarin…?

Liisa j?i yksin pirttiin. Kehr?si v?h?n aikaa, polki rukkia niin kiivakasti ja nykki kuontalosta kehr?tt?v?? niin vihaisesti, ett? se aina v?h?n p??st? k?siin katkesi… Ja sitten oli aina tuska sit? liitt?iss? … mik? liek??n niin hauras kohta kuontaloon sattunut, kun aina v?h?n p??st? katkesi.-Eik? nauhakaan py?r?n p??ll? pysynyt!-Huonosti loukutettuja liinoja nuo pappilan liinat, kun niin pahasti p?lisev?t … mit? lienev?tk??n kaiken maailman liinoja?… Rukki rupesi sitten taas hyrr??m??n … yh? kiivakammin, poljin natisi, valkea naarmu py?r?ss? vilisi yhten? viivana, ja rihmaa ker?ytyi v?h?lle aikaa koko nietos rullaan. Liisa sit? sinne suoltamalla suolti, rulla nieli yh? ahnaammin, kuontalo oli melkein puolilleen kehr?ttyn? … mutta silloin riipaisi rulla yht'?kki? kaiken rihman kitaansa ja yhteen menoon kuontalotakin pitk?n matkaa. Nauha luiskahti py?r?n p??lt?, ja Liisan piti heret? polkemasta, mutta silloin alkoi poljin laputtaa niin pahalla ??nell?, ett? sen luuli siihen paikkaan halkeavan… Ei, ei ollut koko rukista minnek??n, seisokoon nurkassa!… Ja Liisa melkein nakkasi rukkinsa nurkkaan ja meni hiili? uunista vet?m??n.-Nekin peijakkaat polttivat … ih! … niin ett? oli silm?t p??st? palaa…

Liisa sulki lakeisen ja katasti ikkunasta pihalle. Reki siell? oli kumollaan tallin sein?m?ll?, pohjaraudat p?iv?? vasten kiilt?en … ja Matin kassaran k?rki vilkkui silloin t?ll?in tallin nurkan takaa…

Liisa huokaisi kovin pitk??n … mik?h?n lie huokaisuttanut … ei h?n sit? itsek??n oikein tiennyt. V?kin?isesti h?n meni takaisin rukkinsa ??reen ja rupesi selvittelem??n sotkuista rullaa. Kovin se oli pahasti sotkeutunut … ja silloin rupesi aina nen?n vartta kutkuttamaan, kun sotkoksesta oli selv?n saamaisillaan…

Vaan mit?p? noista kehruista ja muista? … kehr?sip? sit? vaikka mink? enn?tti, niin ei ne kehruut kuitenkaan perille tule, vaikka kuinka monta kertaa laittaisi… Onko kummempia kuultu?… L?htee mies viem??n kehruita eik? ole sit? ?ly?, ett? ottaisi ja antaisi? Kumma, kun jyv?ns? muisti maksaa? … olisi nekin unohtanut yhdell? tiell??n!…

Liisa meni ja sieppasi uunilta kehruunyytyn, joka oli Matilta j??nyt ruustinnalle antamatta. Pani sen penkille viereens? ja aukaisi sen… Siin? ne nyt olivat vyyhdet ja ker?t niin hyv?ss? laitoksessa … vyyhdet ja ker?t … ett? oikein tuli s??li, kun ei ollut ruustinna niit? n?hnytk??n. Olisi ottanut mukaansa edes … mutta mit?s se mokoma, itse menee eik? kuitenkaan saa asioita toimitetuksi… Mit?h?n ruustinna nyt ajattelee, kun oli viel? niin tingalle tahtonut? Saattoi kai se ajatella kuinka pahaa tahansa, jos vain tahtoi… Ja Liisasta rupesi tuntumaan ihan silt?, kuin olisi h?nen pit?nyt l?hte? viem??n niit? heti paikalla … ihan vaikka jalan … saattaisi se Matti toki hevosenkin antaa, ei se liian paljon olisi, jos antaisi … ruustinnan t?hden saattaisi antaa, kun se kuitenkin mahtoi lankojaan odottaa…

Vai oli se k?ynyt rautatiet? katsomassa se hyv? ruustinna … sen parempaa ihmist? sit? toki ei ole koko maailmassa kuin se ruustinna… Kyll? mahtaa olla rakennus se rautatie … liek?h?n ollut ruustinnasta kumman n?k?inen?… Ja kun se viel? joulun aikaan varoitti, ett? kun vain Matti arennin maksuun tulee, niin silloin l?hett?? kehruut sen mukana … ja ett? sitten saa uusia sijaan. Mit? se nyt ajattelee, kun ei l?hetettyk??n? Saattaa kai se ajatella mit? tahansa, jos vain tahtoo!

* * * * *

Puolista sy?dess? oli Liisa hyvin huolissaan olevan n?k?inen. Sitten h?n sanoi yht'?kki?:

-Kyll? se on niin, ett? siin? ei auta nyt mik??n muu, kuin ett? pit?? l?hte? ihan t?n? iltana ruustinnalle kehruita viem??n.

-H?h? sanoi Matti ja s?i.

-Sit?, ett? sanoppa mit? tahansa, niin siin? ei auta mik??n … ei kerrassa mik??n, sanoi Liisa p??tt?v?isesti, painoi veitsens? linkkuun ja pisti sen taskuunsa.

-Mik? kiire niill? nyt niin on? sanoi Matti yh? sy?den. Eik? niit? enn?t? vastakin?

Hyv?, ettei se sen enemp?? vastustellut… Liisa oli pel?nnyt, ettei se ottaisi korviinsakaan.

-Kun olisi jo ennen pit?nyt vied? … paljoa ennen, ja nytkin viel? j?iv?t. Kyll? sinuakin on asiamies! … ja mit? min? sill'aikaa teen, tyhj?? rukkiako py?rit?n?

-Rupea vaikka kehr??m??n niit? verkkorihmoja.

-Joita jo on enemm?n kuin mit? milloinkaan saat kudotuksi!

-Mit?s sin? sitten eilen ja t?n? p?iv?n? olet kehr?nnyt? … kehr?? niit?!

-Eih?n se t?m? vanha rukin rumilaskaan … ei sill? tee liinoja kehr?tess? mit??n … ja ovat viel? niin huonosti loukutettuja.

-Paremminkos villoja?

-Ja kun ruustinna viel? aikoi panna kankaan … eik? panne jo t?ll? viikolla! Mist? se sitten kuteita saa, kun on kuteet t??ll??

Ei vastannut Matti siihen mit??n … yh? s?i vain, ja ryypp?si tuopista piim??. Se ainainen sy?nti ja ryyppiminen rupesi jo k?ym??n Liisan kyll?lle…

-Jo ihan t?n? p?iv?n? pit?? l?hte? viem??n!

-Kyll? kai min? en l?hde toista kertaa.

-Eih?n sinun tarvitsekaan … saatanhan min? menn?, kun vain annat hevosen…

-Sin?k?? (ja tuopin sis?st?:)… Kukas lehm?n hoitaa?

-Niinkuin sin? et sit? jo olisi monta kertaa ennenkin hoitanut…

-Saattaa rietautua tamma laukkaamaan, ja sin? et saa sit? seisotetuksi.

-Osaan min? toki tammalla ajaa yht? hyvin kuin sin?kin … ja min? en ajaisikaan…

- … nurkkiin, oli Liisa sanomaisillaan, mutta ajatteli, ett? jos suuttuu, eik? sanonut.

-Mit? et ajaisikaan?

-Eip? niin mit??n … tuota, mit? min? sanoinkaan? … niin, ett? kyll? sinne pit?? l?hte? jo ihan t?n? iltana!

-T?n? iltana? … mik? sinne nyt y?n selk??n?

-Hyv? on, ajatteli Liisa.

-Jos ei t?n? iltana, niin viimeist??n aamulla varhain…

Matti ei puhunut mit??n, herkesi sy?m?st? ja rupesi panemaan piippuunsa. Ei n?ytt?nyt my?nt?v?n, mutta ei mitenk??n kielt?v?nk??n… V?h?n ajan p??st? h?n sanoi:

-Kys?sepp? rovastilta, jos satut n?kem??n … eli kysyt? ruustinnan kautta, jos ei se itse sit? tied?, ett? onko niiss? mink?laiset py?r?t niiss? vaunuissa, isot ja pienetk? … ei tullut minulta sit? kysytyksi… K?ske ruustinnan kysy? rovastilta.

-Kyll? min? sen toki saatan rovastilta itselt??nkin kysy? … olen min? sen puheilla siksi usein ollut. Kysynp? min? senkin, ett? tokko ne sen rautatien tuovat sinne meid?n kirkollekin?

-Kyll? min? sen tied?n, etteiv?t tuo … et tarvitse kysy?k??n … ei se niin vain tuotava ole.

-Ei sit? ihan varmaan tied? … sittenp?h?n sen varmaan tiet??, kun kysyy … kyll? sit? on hyv? kysy?.

-Joudat kysy?, ajatteli Matti, muttei sit? niin nyt joka paikkaan… Vaan jos hyvinkin … ajatteli h?n sitten, mutta ei h?n siit? Liisalle mit??n puhunut…

Ja Liisa oli koko sen p?iv?n niin ihmeen hyv?ll? tuulella, ett? melkein syd?nalassa ahdisti. Ihan oli kohona hypitell? vanhaa ihmist?. Aina v?h?n v?li? tahtoi nauru itsest??n hyr?ht??, vaikkei tiennyt oikein, mist? syyst? se milloinkin … omista aatoksista useimmiten. Ja kaikin puolin tuntui niin hyv?lt? olla. Rukkikin py?ri niinkuin ainakin, eik? kertaakaan nauha py?r?n p??lt? luiskahtanut.

Ja Mattia piti Liisa niin hyv?n?, ett? keitti kahvit, l?mmitti saunan, vaikka oli eilenkin l?mmitt?nyt, toi voita p?yt??n iltaista sy?dess? ja piti puhetta rautatiest? ja antoi Matin kertoa. Matti ja Liisa viel? pitk?n aikaa illallisen j?lkeen istuivat, toinen p?yd?n p??ss? piippuaan poltellen, toinen s?ngyn laidalla tukkaansa sukien, ja katselivat, kuinka kissa pankon kulmassa maitonsa lakki, kuppinsa nuoli, kielens? lipoi ja l?hti pitkin pirtti? hiipim??n. Sitten sit? vuoroon silitteliv?tkin, Matti otti syliins?kin ja ruopi kaulan alustaa ja antoi sen ruveta kehr??m??n. Ja rautatiest? he juttelivat, juttelivat t?st? ihan uudesta ihmeest? ja kummasta … ett? kaikkia sit? vanhoillaan kuuleekin. Viel?k? h?net n?hneekin, arveli Liisa, mutta Matti sanoi, ett? eik? tuota uskone n?kem?tt?kin, johon ei Liisa virkkanut mit??n. Mutta sitten kun kissa oli v?h?n aikaa uunilla kehr?nnyt, sammuttivat he p?reen ja painautuivat vuoteelleen pitk?kseen…

Mutta Liisa oli niin kummallisen valpas t?n? y?n?. Matti jo nukkui, ja kissan rukki yh? hyrisi tasaista hyrin?t??n uunin p??ll?, mutta Liisa ei tahtonut saada unta silmiins?. Kuuli pienimm?nkin rasahduksen tuvan seiniss?, kuuli, jos russakka vahingossa putosi katosta lattialle, ja kuuli tamman jalan kumeata kopsetta, kun se pilttuussaan liikahti. Erotti muusta sein?st? ikkunan valoisamman rei?n ja sen l?pi jonkun tuikkavan t?hden, ja kun veti peitteen korvilleen taikka pani silm?ns? kiinni, niin oli kuitenkin kuulevinaan ja n?kevin??n kaikki. Siit? taas valpastui ja ajatteli, ett? jos olisi jo aika nousta ja panna ev?st? huomiseksi, mutta pelk?si, ett? jos Matti her?? ja kysyy, eik? noussut. Viimein h?n nukkui, mutta aamulla ennen kukon laulua jo her?si ja alkoi l?ht??ns? laittaa.