Chapter 1 No.1

Pari peninkulmaa j?rvest?, miss? maa hitaasti alkoi nousta tunturia kohden, olivat nuo pienet talot autioina ja hajallaan; ja alavat suot leveniv?t mustina ja rapakoisina hiukan ylemp?n? olevien kankaiden v?liss?, miss? lyhytt? kanervaa kasvoi isojen kivien ymp?rill?.

Tie oli yksi ainoa huolellinen k?rrynj?lki, joka luikerteli kivien ja m?tt?iden lomia, ja se kulki nyt samaa suuntaa kuin oli kulettanut sen ensimm?isen ajajan hevonen; eik? yhdenk??n hevosen - viel? v?hemmin yhdenk??n ajajan p??h?n ollut pist?nyt l?hte? viem??n rattaita toisille v?ylille, ulos t?st? huolellisesta k?rrynj?lest?.

Tiet? my?ten laskeutui alas isokasvuinen, tanakka talonpoikaispoika, tukka vaaleanpunanen ja naama kesakoissa. H?n kulki, kasvot, nuo isot ja untuvapartaiset kasvot k??nnettyin? luodetta kohti, merta kohti, kaupunkia kohti, ilta-auringon kultaista ruskoa kohti joka punotti kanervikossa ja veti pitk?n juovan veden rajaan saakka, tulvi leve?n? juovana alavalle l?nsi rannalle ja kimalteli kaitaisena juovana aina meren ulapalle, n?k?piirin perille saakka.

Auringon kulta heloitti h?nen vaaleansinisiss?, myh?ileviss? silmiss??n. Ja h?nen mielens? se oli t?ynn? kultaa sekin. H?n ei muuta ajatellut, ei muuta n?hnyt, h?n vaan kulki niinkuin olisi jo porkannut polviaan my?ten kullassa - kulki pohjoiseen p?in, kaupunkiin, tuohon kaupunkiin, joka oli t?ynn? kulta kolikoita, kulta kolikoita ja tytt?j?!

Ja kuitenkaan ei T?rres Sn?rtevold ollut n?hnyt paljon oikeata kultaa el?ess??n; muutamia kullatuita kehyksi? pappilan salissa, siin? kaikki. Vaan eilen oli h?n saanut kaksi oikeata kultarahaa el?inkauppiaalta, joka osteli sikoja englantilaisille.

T?rres vei kultapalat yksikseen luhtiin, puristi niit? kourassaan, helisti niit? varovasti rautanaulaan, haisteli ja purasi hiukan toista laitaan; ja koko y?n oli h?nell? ne mukanaan vuoteella, h?n pani poskensa alle taikka hieroi niit? vastakkain puoli horroksissa, kuullakseen olivatko ne siin? molemmat.

Seuraavana p?iv?n? oli h?n kuin uudesta syntynyt. H?n tahtoi hetipaikalla p??st? kaupunkiin, ja yksin.

H?n joka aina puheli kaupungista, mutta ei koskaan uskaltanut tulla mukaan, kun muut meniv?t markkinoille; h?n, joka aina oli s??st?nyt rahaa kaupunkimatkan varalle, mutta ei koskaan saanut tarpeeksi, h?n oli nyt kerralla valmis, eik? pid?tt?misest? puhettakaan. Kaikki rahansa pistettyin? pieniss? k??ryiss? sinne t?nne vaatteihin ruumiin ymp?rille astui h?n nyt alas tiet? pitkin iltap?iv?n paistaessa ja l?heni rantaa, josta toivoi p??sev?ns? venheell? yli rautatieasemalle toisella puolen veden.

Matkalipun hinnan kaupunkiin tiesi h?n; se oli suuri; mutta mahdotonta oli h?nen t?ss? kiihkossaan l?hte? kiert?m??nk??n ja kulkea puolitoista p?iv?? jalkasin. Venhekyydin oli h?n arvellut maksavan 25 ?yri?. Mutta kun h?n joutui niin pitk?lle, ett? n?ki isot kivet veden rajassa, miss? tiesi venheen olevan, pisti h?nen p??h?ns?, ett'ei sen omistaja Anders ehk? olekaan saatavissa. Silloin voisi h?n ottaa venheen ja soutaa itse itsens? toiselle puolelle; se ei tulisi mit??n maksamaan, sill? t?nne h?n ei en?? koskaan tule takaisin.

Kotona eiv?t olleet puhuneet juuri mit??n T?rresille, kun h?n sanoi l?htev?ns?. H?n oli aina yksin eik? suuresti muista v?litt?nyt. Talo oli aina lapsia t?ynn? ja vaivaishoidon portaalla. T?rres ei ollut vanhin poika, mutta teki ty?t? taloon ja hoiti omia asioitaan siin? sivussa.

Jo ihan nuoresta alkaen oli h?nell? ollut tavaton onni sikakaupoissa. Aina saivat h?nen sikansa enimm?t porsaat ja jos niit? katosi metsiin, ei h?nen porsaansa olleet koskaan kadonneiden joukossa. Mutta ei h?n kuitenkaan ollut tyytyv?inen; h?n kulki ja valitti, ett'ei t?st? tule mit??n. Ja vaikka h?n olisi myynyt kuinka hyv??n hintaan tahansa, ei kukaan voinut huomata, ett? h?nell? oli rahoja. Hiljaa ja murjottaen oleskeli h?n siell? miss? muutkin ja kasvoi hitaasti.

Mutta kun h?n nyt laskeutui alas viimeist? m?ke? kultaisen auringon kimaltaessa edess??n veden pinnalla, tulvahti tuossa nuoressa talonpoikaispojassa ennen tuntematon voima. H?nell? ei ollut laukkua eik? matkasauvaa; mutta h?nen piti saada jotakin k?teens? ja niin otti h?n kaksi py?re?t? kive? tiepuolesta - toisen toiseen k?teens?. Niit? iski h?n vastakkain niin kovasti kuin voi ja lauleli: Kultia ja tytt?j?, ja tytt?j? ja kultia, - h?n lauloi ??neens? ja l?i tahtia jalalla. Vaikkei h?n osannutkaan laulaa.

H?nest? oli niinkuin olisi h?n musertanut jotain toista, samalla kuin h?n itse kasvoi, kasvoi ohi kahdenkymmenen vuotensa, kasvoi niin suureksi, ett? h?nen t?ytyi avata leve?hampainen suunsa, - ik??nkuin niell?ksens? oma ??ret?n himonsa.

Ja kun h?n n?ki venheen kiven kupeella eik? yht??n ihmist? saapuvilla, pani h?n hyppelem?ll? viimeisen matkan, nauraen ja riemuten, ja hy?kk?si venheen kimppuun sys?t?kseen sen vesille.

Mutta h?nen askeleensa irtonaisilla rantakivill? her?ttiv?t miehen kiven takana, josta p?? pisti esille. Se oli Andersin p??, ja h?n kysyi kiivaasti:

"Mit? sin? teet minun venheell?ni?"

T?rres'in syd?nalassa pani pahasti ja pettyneen? irroitti h?n k?tens? venheen kokasta; mutta sanoi rauhallisesti, niinkuin oikeata asiaa:

"Voitko soutaa minut yli asemalle - Anders?"

"En"

"Vai niin? - mutta min? maksan!"

"Venhe on vuokrattu", vastasi Anders ja sylk?si, k??ntyen rauhallisesti pois ja piiloutuen kiven taa.

Sielt? kuului muitakin ??ni?, ne nauroivat ja puhelivat kiven takana. T?rres seisoi silm?nr?p?yksen h?mill??n ja kokosi ajatuksiaan. Ja h?nen verens? olivat sellaisessa menon vauhdissa ja h?nen koko mielens? oli niin t?ynn? kultaisia unelmia, ett? h?n huusi ??neens? - tahallaan sit? varten, ett? kiven takana olijatkin kuulisivat: "Saat 50 ?yri? kyydist? asemalle".

Mutta sielt? kiven suojasta kajahti tyynille vesille nauru, jonka vertaista T?rres ei viel? el?iss??n ollut kuullut, sill? se oli kaupunkilais naurua - ?rsytt?v??, herrasmaista ja vapaata. Ja sielt? huudettiin: "K?y esiin! K?y esiin sin? viidenkymmenen ?yrin mies! - hoi, miss? se on se kultalintu?"

Pari iloista punertavaa naamaa pilkisti sielt? h?nt? n?hd?kseen ja kun T?rres v?h?n muuttautui, sai h?n n?hd? kolme kaupungin herraa, jotka kalastus kapineineen olivat asettuneet tuon suuren kiven suojaan. Heill? oli valkea liina keskell??n nurmikolla ja pulloja oli kokonainen keh? yhdest? toiseen; siell? oli laseja t?ynn? punaista ja keltaista, voita lasi astioissa, hienoa kaupunkilais-leip??, avattuja l?kki astioita, paperiin k??ritty? kanan paistia, - T?rres n?ki tuon kaikki yhdell? ainoalla silm?yksell? k?sitt?m?tt? muuta kuin ett? se oli kaikki tuo ??rett?m?n kallista, ja h?n luuhistui kokoon mielen masennuksesta.

"Tule poika t?nne! ja juo lasi janoosi!" huusi heist? vanhin joka oli paksu ja punap?inen.

Mutta T?rres seisoi synkk?n? ja vastasi vaan:

"Minun pit?isi p??st? veden yli - minun."

"Mene sitten vaikka helvettiin", huusi tuo paksu ja tyhjensi itse lasinsa; "tied? sin?, ett? venhe on nyt meid?n".

"Olisiko siell? viel? sijaa?" kysyi heist? muuan.

"Onhan siell? aina sijaa", vastasi Anders.

"Ei, ei", huusi tuo lihava p??tt?v?isesti, "me emme tahdo mukaan. Min? en sied? n?it? lahosia venheit? - en ainakaan lastissa."

Ja niinkuin ei T?rresi? olisi ollut koko maailmassa, alkoivat he sy?d? ja sy?dess??n jutella kaikista niist? huonoista venheist?, joita oli pakotettu k?ytt?m??n vesill? ja virroilla ja joita aina piti soutaa, menip? sitten kalaan tai tahtoi p??st? rannalta toiselle.

T?rres per?ytyi pysytellen niin, ett? kivi oli siin? h?nen ja noiden toisten v?lill?, kunnes l?ysi syvennyksen rannassa, johon voi kokonaan piiloutua, kun laskeutui vatsalleen maahan. T?ss? h?n loikoi kiroillen ja hiekkaa raapien.

Ne olivat nuo nauraneet h?nen suurelle tarjoukselleen ja pakoittaneet kiert?m??n maata my?ten. Nyt h?n ei en?? ehtisi iltajunaan, h?nen pit?isi y?py? vieraihin paikkoihin ja kenties maksaa y?sijasta; ja sitten ei h?n en?? ehtisi t?n? iltana kaupunkiin - ei saisi n?hd? tuota valaistua, ihmeellist? kaupunkia, johonka oli juoksujalassa rient?nyt.

Jonkun ajan p??st? nousivat miehet kiven takaa jaloilleen, t?ytel?isin? ja tyytyv?isin?, sikarit ja piiput hampaissa h?yryten, samalla kun Anders, joka oli ollut ennenkin herroja kyydiss?, ker?si t?hteet vakkaan ja vei ne venheesen. Kun he olivat p??sseet vesille, nauraen ja meluten, ymm?rsi T?rres heid?n puheestaan, ett? joku oli maininnut h?net; sill? se lihava, joka oli istuutunut per??n, huusi: "me annamme Andersille yhden kruunun juomarahaa p??st?ksemme kultalinnusta, niin voittaa h?n kuitenkin 50 ?yri?".

Venhe l?hti soutamaan pois ja nuo kolme herraa laittoivat siimansa reilaan, uistellakseen yli ment?ess?. T?rres j?i yksin rannalle ja katseli heid?n j?lkeens? kiukusta hehkuvin silmin.

Sitten hiipi h?n kiven luo, jonka juurella oli muutamia korkkeja ja voihin tahratuita papereita. H?n pui nyrkki? poistuvalle venheelle ja joutui hillitsem?tt?m??n raivoon ajatellessaan noita ihmisi? - varsinkin tuota paksua. H?n sy?ksi olkap??ns? kiven kylkeen, painoi sit? ja pinnisti maasta jaloillaan. Mutta tuo liikahtamaton m?hk?le j??hdytti h?net. Kiukun kohtaus meni ohitse ja h?n katseli venheen j?lkeen, joka nyt oli liukunut vastaisen maan mustaan varjoon; samalla h?n vannoi syd?mmess??n, ett? t?t? ei tulla unohtamaan.

Sitten l?hti h?n k?rsiv?llisesti kiert?m??n rantaa; olihan oikeastaan 50 ?yri? s??stetty; kun nyt vaan saisi y?sijan halvalla.

Mutta nyt ei ollut en?? kultaa auringossa eik? mit??n typeri? haaveita T?rresin p??ss?. H?n tunnusteli kaikkia rahak??r?j??n, luki ne ja laski yhteen; t?h?n saakka ei ollut viel? mennyt ?yri?k??n.