Chapter 3 No.3

Gustaf Kr?ger oli nuorena kandidaattina tullut kaupunkiin apulaiseksi pormestarille; mutta sen sijaan ett? olisi jatkanut omalla alallaan, oli h?n mennyt paraisiin naimisiin, mihin kaupungissa voi menn?; h?n oli kihlannut ja nainut rikkaan Brandtin tytt?ren.

H?n oli lahjakas ja iloinen nuori mies, jonka oli ollut hyvin helppo rakastua hiljaiseen ja ep?varmaan pikkukaupungin neitiin, jolla oli niin paljon rahoja. Eik? h?n ep?illyt hetke?k??n luopuessaan kaikista muista tuumistaan kun vanha Brandt ehdotti ett? h?n tulisi apumieheksi liikkeesen. Ei h?n ollut kuulevinaan yst?v?ins? varoituksiakaan, jotka ennustivat, ett'ei h?n tulisi viihtym??n tuossa pikkukaupungissa. Gustaf Kr?ger vaan arveli, ett? h?n puhaltaisi uutta henke? ummehtuneihin oloihin ja kohottaisi sen asukkaat hiukan vapaampiin mielipiteihin ja vapaampaan seurustelutapaan.

T?t? tarkoitusta varten oli h?n taistellut enemm?n kuin kaksikymment? vuotta ja joutunut tappiosta tappioon, kunnes h?nenkin luontonsa oli laimentunut ja h?n itse jokap?iv?isen el?m?n hy?rin?ss? katkeroitunut niin, ett? h?nkin nyt jotakuinkin sopi t?h?n pieneen katkeraan kaupunkiin.

Sill? h?nen vaimonsa oli ollut puhdasta rotua; h?n oli rikkaan miehen tyt?r, joka jo oli olentonsa pienimm?ll?kin juurella kasvanut kiinni tuohon happameen maaper??n ja joka hiljaisesti ja hurskaasti vastusti miehess??n kaikkea sit?, mik? haiskahti vieraalle ilolle ja vieraalle viisaudelle. Tuo taipuisa olento, jonka Gustaf Kr?ger oli kihlannut, oli vaan yhdess? ainoassa asiassa osoittanut heikkoutta, siin? ett? rakastui kauniisen, maailmallismieliseen varatuomariin. Mutta niin pian kuin h?n oli saanut h?net, teki h?n ankaran parannuksen eik? s??st?nyt vaivojaan saada toisenkin mukaansa.

Avioliitto oli sent?hden alussa hiukan ep?tasaista; kunnes se vuosien kuluessa v?hitellen muuttui siksi, ett? herra oleskeli klubbissa ja huvittelihe seurael?m?ss?, sill'aikaa kuin rouva istui kotona, hoidellen sielunsa tilaa ja monia muita heikkouksiaan.

Sent?hden olivat monen vuoden kuluessa uutimet olleet alhaalla Brandtin isoissa ikkunoissa ja p?ly laskeutui paksuksi kerrokseksi kynttil? kruunujen ja vanhojen mustien mahonki huonekalujen p??lle, kunnes rouva pari vuotta sitten kuoli ja haudattiin harvinaisen juhlallisilla menoilla.

Heid?n ainoa tytt?rens? Julia oli ?idin kuollessa t?ysikasvuinen neiti - kalpea ja hieno, heikkoverinen ja punatukkainen. Kasvunsa aikana liitt?ytyi h?n enimm?kseen ?itiins?, jonka huolet ja uskonnollinen raskasmielisyys sopivat koulun yksitoikkoisuuteen, nuoren tyt?n alakuloiseen mieleen rippikoulun aikana sek? alkaneen ruumiillisen kehityksen kipuihin.

Mutta sittemmin rupesi n?ytt?m??n silt? kuin is?n luonto olisi voittanut. H?n tuli kotiin ulkomaisesta kasvatuslaitoksesta naurusuisena ja reippaana nuorena neitin? - suureksi suruksi ?idin lukuisille yst?ville, jotka olivat niin paljon toivoneet tuosta hapannaamaisesta pikku Juliasta, joka niin nuorena jo osoitti taipuvaisuutta totisuuteen.

Siihen tuli lis?ksi viel? se, ett? Julia sai yst?v?kseen er??n nuoren rouvan, joka samaan aikaan oli tullut kaupunkiin ja joka heti eroitti h?net noista huolestuneista naisista.

Rouva Steiner oli aivan nuorena joutunut naimisiin rikkaan tukkukauppiaan kanssa Kristianiassa - mutta kun h?n hetipaikalla huomasi, ett? h?nen miehens? tiesi asioita, joista h?n itse ei ollut oikein selvill?, niin ymm?rsi h?n olevansa petetty ja p??tti uhrata itsens? kostaakseen loukatun naisellisuutensa, ett? edes joku mies tulisi rangaistuksi miesten ep?siveellisyydest?.

Eletty??n vuoden ajan alituisessa itsens? uhraamisen tilassa saattoi h?n miehens? vihdoin siihen, ett? t?m? mielell??n suostui avioeroon, ja nyt eli h?n, nauttien runsasta el?kett? - taiteensa vuoksi; tuli n?et ilmi, ett? h?nell? oli suuret lahjat maalaamiseen, - samalla kuin h?n - kiirett? pit?m?tt? - odotti siveellist? miest? menn?kseen h?nen kanssaan naimisiin ja joka mies, mieluimmin saisi olla - taiteilija.

Kun Julia Kr?ger palasi ulkomaalta, huomasi h?n hetikohta rouva Steinerin, joka oli h?nen mielest??n ainoa eurooppalainen nainen koko kaupungissa; he tutustuivat ja heist? tuli eroittamattomat yst?v?t. Julia alkoi opetella maalausta rouva Steinerin johdolla - sill? Juliallakin oli taipumusta taiteilijaksi vaikkei niin paljon kuin rouva Steinerill?, ja palkkioksi avautuivat Kr?gerin talon ovet tuolle kauniille p??kaupunkilaisrouvalle, joka kaikkien muiden mielest? oli ilmeiseksi pahennukseksi koko kaupungille.

Mutta Gustaf Kr?ger otti h?net nyt ilolla vastaan, kun h?n kerran vaimonsa kuoleman j?lkeen taas oli saanut avata ovet ja ikkunat. Rouva Steiner oli juuri nainen h?nen mielens? mukaan, iloinen ja vapaa, nainen, jonka kanssa voi puhella kaikenlaisista asioista, h?n oli vieh?tt?v? ja samalla varma k?yt?ksess??n miehi? kohtaan, niinkuin on se, joka on kaikellaista kokenut ja on selvill? kaikesta.

Ainoastaan t?ti Sofia, Kr?gerin vanhempi sisar, ei voinut siet?? tuota kaunista, miehest??n eronnutta rouvaa. "En min? sent?hden", sanoi t?ti Sofia, "ett? h?n on noin vapaa ja aina tahtoo puhua kaikkein rumimmista asioista -".

"Niin mutta, eik? h?n teid?n mielest?nne kuitenkin mene liika pitk?lle?" kysyi rouva Knudsen varovaisesti ja punastui - ja h?n punastui hyvin v?h?st?.

"Ei ollenkaan, ei ollenkaan!" huudahti t?ti Sofia ja ojensi t?ytel?ist? yl? ruumistaan, "se on p?invastoin hyv?, ett? asioista keskustellaan; siit? on hy?ty? kaikille ja enin kaikista nuorille neitosille."

"Luuletteko todellakin ett? siit? on Julialle hy?ty?, ett? -"

"Sen asian vuoksi voi h?n kernaasti seurustella rouva Steinerin kanssa, mutta se, mik? minua suututtaa", sanoi t?ti Sofia ja kumartui ty?ns? yli, "se on, ett? h?n on olevinaan, niinkuin h?n ymm?rt?isi kaikki rakkauden ja avios??dyn salaisuudet -"

"Niin mutta olihan h?n naimisissa."

"Pyh!" - T?ti Sofia puhalsi hyvin ylenkatseellisesti, - "siit? ei kannata puhua. H?n naimisissa! - Ei - sellainen nainen kuin te, vaikka teid?n miehenne olikin paljo vanhempi -"

Rouva Knudsen alkoi taas punastua; mutta onneksi ilmaantui piika ovelle ja pyysi neiti Sofiaa tulemaan ky?kkiin.

Salissa olivat lamppu ja kynttil?t sytytetyt, niinkuin olisi odotettu lis?? vieraita; rouva Knudsen istui rauhallisena ja totisena k?sity?ns? ??ress?, - h?n oli niinkuin kotonaan Kr?gerin perheess?. N?iden kahden kauppahuoneen v?lill? ei ollut koskaan ollut mit??n kilpailua, vaikka he v?hitellen tulivat k?yneeksi kauppaa samoilla tavaroilla. Mutta Cornelius Knudsen oli alkanut kauppauransa vanhan Brandtin luona ja avannut liikkeens? h?nen avullaan, kun Brandtin kauppa enemm?n k??ntyi muoti- ja korutavaroihin. Ja monta vuotta ty?t? tehty??n oli kummallakin kauppahuoneella oma yleis?ns?; Brandt oli tuo vanha hieno liike, ja Cornelius Knudsen m?i kaikellaista sekatavaraa v?h?varaisemmille.

Sent?hden olikin Gustaf Kr?ger j?rjest?nyt kaikki nuorelle leskelle, kun Knudsen kuoli; h?n kirjoitti edelleenkin toisen vekseleihin ja papereihin ja auttoi joka vuosi tilin p??t?ss?. Ne, jotka olivat uskoneet, ettei rouva Knudsen huolisi pienest? herra Jessenist?, olivat vakuutetut siit?, ett? h?n pyrki rouva Kr?geriksi; sill? kaikki olivat vakuutetut siit?, ett? noin kaunis ja hyviss? varoissa oleva leski ei voi olla menem?tt? uusiin naimisiin.

Ja kun Gustaf Kr?ger tuli sis??n ja n?ki h?nen istuvan niin kodikkaasti lampun valossa h?nen oman p?yt?ns? ??ress?, sanoi h?n ajattelematta - niinkuin h?nen tapansa oli:

"Mutta tuo p??ttyy sill?, ett? te tulette istumaan siin? koko ik?nne, rouva! - Te ette voi arvata, kuinka hyvin te sovitte siihen."

H?n ei tiennyt, minnekk? h?n saisi piilotetuksi kasvonsa, kun h?n ilmoitti, ett? t?ti Sofia juuri oli mennyt ulos -; ja Kr?gerinkin korvat hiukan kuumenivat; mutta h?n l?i yht?kki? leikiksi, niinkuin h?nen tapansa oli nuorta leske? puhutellessa; ja he istuutuivat puhelemaan vapaasti kesken??n, kunnes Julia tuli kotiin yst?v?ns? rouva Steinerin kanssa - ja Jolla Blomin, jonka he harmikseen olivat kohdanneet kadulla.

Kohta tuli my?skin yliopettaja Hamre pelaamaan shakkia Kr?gerin kanssa; mutta siit? ei tullut mit??n, sill? pian oli koko seura keskustelemassa siit?, mik? t?t? nyky? oli p?iv?n polttava kysymys.

"Se on todistettu", huudahti rouva Steiner, nojaten Jersey liiviin puetun yl?ruumiinsa nojatuolin selustimeen, "se on todistettu, ett? miesten uskottomuus vahingoittaa kaikista enin heit? itse??n."

"Vai niin?" - vastasi yliopettaja ja n?ytti k?yv?n hyvin arvelevan n?k?iseksi. H?n oli pieni, kummallisen n?k?inen herra, jonka suurista silmist? ei kukaan saanut oikeata selkoa.

"Se on aivan varma ett? miesten el?m? vie heid?t ennen pitk?? t?ydelliseen perikatoon!"

H?n puhui Kristianian murretta ja tuolla varmalla p??kaupunkilaistavallaan, joka teki jokaisesta sanasta vastaan sanomattoman totuuden.

"Kuka on sen todistanut - rouva?"

"Tilastotiede!"

"Ohoo! -" sanoi yliopettaja ja siveli tukkaansa; "se on huono auktoriteetti."

"Mutta on t??ll? kunnon miehi? toisellakin puolella", arveli Gustaf

Kr?ger; "kun vaimo kielt??, niin tulee palveluspiian vuoro - sanoo

Lutherus."

Toiset nauroivat; mutta Jolla Blom, joka pinnisti korvansa kuullakseen joka sanan, sanoi puoli??neens? Julialle:

"Ei se oikea, - se ei ole se oikea."

"On, neiti!" vastasi Kr?ger, "se oikea Martti Lutherus, joka lep??

Saksinmaassa haudattuna."

"Lutherus!" sanoi yliopettaja huoaten helpoituksesta ja hieroen k?si??n; "h?n on ainakin hyv? auktoriteetti."

Rouva Knudsen katsoi alas kutimeensa; mutta t?ti Sofia, joka oli tullut sis??n, virkkoi: "Kyll? niit? on naisia, jotka eiv?t sen parempaa ansaitsekaan".

"Ei, kuulkaa te!" huudahti rouva Steiner ja lakkasi samassa nauramasta, "sit? ei voi sanoa kukaan joka tuntee miehet."

"Tuntee miehet - he! - tuntee miehet -" sanoi t?ti Sofia pistelij??sti; mutta ei voinut keksi? t?ll? kertaa mit??n niin purevaa jatkoa kuin olisi tahtonut.

"Rakkautta ei saa halventaa", sanoi Julia painavasti; mutta s?v?hti samassa tuli punaiseksi.

"Rakkautta! -" vastasi h?nen is?ns?. "Tarkoitat kai avioliittoa, lapseni."

"Niin, niin, sit? juuri -" h?n tahtoi sanoa ett? se oli sama asia, mutta takertui ja h?mmentyi yh? enemm?n.

Mutta rouva Steiner tuli hetipaikalla h?nelle avuksi: "Kuka halventaa rakkautta, enemm?n kuin miehet?"

"Vaimot" - vastasi Gustaf Kr?ger, ja kaikki muut nauroivat, vaikka h?n v?itti totta tarkoittavansa.

Mutta kun samassa mentiin ruokap?yt??n niin pilstoutui keskustelu kahden ja kahden v?liseksi puheluksi.

"Vai vaimot!" - huudahti yht?kki? rouva Steiner ja purskahti nauramaan, "kun te nyt kerrankaan puhuisitte totisesti - herra Kr?ger!"

"Se on t?ytt? totta, rouva!"

"Te ette kuitenkaan tahtone v?itt??, ett? naisten uskottomuus -"

"Me puhuimme rakkauden halventamisesta, ja sit? tekev?t monet vaimot, jotka eiv?t edes viitsi olla uskottomia."

"Vai - niink??" kysyi yliopettaja.

"Naisille k?y", sanoi Kr?ger, "niinkuin k?y lapsille sokurileipurin ikkunassa; he tulevat vakuutetuiksi siit?, ett? jos he vaan saisivat luvan, he s?isiv?t suuhunsa kaikki makeiset, jos vaan -"

"Nyt te ette p??se pitk?lle", huusi rouva Steiner ja pui h?nelle pieni? valkosia nyrkkej??n; "on todistettu - kaikki l??k?rit ovat yksimielisi? siit? - herra yliopettaja! ett? n?m? asiat ovat aivan samanlaiset miehelle kuin naiselle, samat koiraalle kuin naaraalle."

"Niin, ensi alussa; mutta vaistojen kehityksess? on mies paljoa etev?mpi."

"Etev?mpi!" huudahti rouva Steiner. "Te kutsutte h?nen haureellisuuttaan, jota t?ytyy hillit? -"

"No, nyt on keskustelu oikealla uralla!" huudahti Kr?ger loistaen tyytyv?isyydest?, samalla kuin rouva Knudsen kumartui lautasensa yli ja Jolla Blom istui silm?t py?rein? ja suu auki oikein ahmiakseen tuota pahaa, jota h?n ei kuitenkaan k?sitt?nyt; "alussa olemme me kyll? aivan samanlaiset; mutta sitten ilmaantuu erilaisuuksia ja hetikohta ovat naiset selvill? siit?, ett? miehiss? on vika, joka on korjattava. Molemmat ovat he yht? kiihkoisia tullakseen yhteen, mutta hetken kuluttua sys?? nainen h?net luotaan: mies on liika 'lihallinen' kelvatakseen h?nelle."

"Ja syyst? kyll?", alkoi rouva Steiner taas rohkeasti: mutta Kr?ger oli niin innoissaan, ett? keskeytti h?net:

"Toinen taikka toinen, rouva! Joko on rakkaus jotain sairaloisuutta, joka on leikattava pois kuta pikemmin sen parempi; tai on se meid?n paras elinvoimamme. Mutta jos rakkaus on sit? - ja niinh?n me ainakin viel? t?t? nyky? uskomme - mit? j?rke? siin? sitten on, ett? toinen sanoo toiselleen: Sinulla on enemm?n tuota kaikista parasta kuin minulla; siis olet sin? porsas, ja nyt mene tiehesi!"

"Te laskettelette Kr?ger!" nauroi rouva Steiner. "Te tied?tte aivan hyvin, ett? olette v??r?ss?!"

"Niin, niin, kun vaan tiet?isi, kuka on oikeassa", alkoi yliopettaja miettiv?isen?.

"Usko vaan minua, yliopettaja!" - huudahti Kr?ger, "jos naiset pit?isiv?t enemm?n huolta siit?, mik? on riemukkainta rakkaudessa, eiv?tk? p??st?isi tottumusta ja jokap?iv?isyytt? t?h?n suhteesen -"

"Min? osaan ulkoa kaiken tuon, nainen elk??n koskaan v?syk? koristelemasta itse??n alinomaa vieh?tt??kseen t?t? pashaansa uudella keikailulla ja uusilla keksinn?ill?; - sit? te vaaditte uupuneelta, kuluneelta ?idilt?, jolla ei kenties ole varoja edes -"

"Kokemus puhuu teit? vastaan, hyv? rouva! nuo jurot ja vastahakoiset rouvat, jotka koettavat tekem?ll? tehd? miehist??n siveit?, niit? l?ytyy ainoastaan herrasv?ess?. Mutta ty?miesten ja talonpoikain vaimot pit?v?t tuollaisen rakkauden paljoa suuremmassa arvossa, se kun on ainoa, mill? he voivat kiinnitt?? ja palkita miest?, joka kuluttaa itse??n perheens? hyv?ksi."

Rouva Steinerist? ei ollut t?m? k??nne mieleen, varsinkin kun h?n tunsi t?ti Sofian ter?v?t silm?t; h?n k??ntyi nopeasti yliopettajan puoleen: "Oletteko tekin miesten puolella petettyj? vaimoparkoja vastaan?"

"Jumala varjelkoon minua olemasta kenenk??n puolella"; vastasi yliopettaja, "min?h?n en tied? tuota enk? t?t?, mutta mit? sanoo t?ti Sofia noille petetyille?"

Rouva Steiner kuiskasi puoli??neen Julialle: "Onko meid?n nyt otettava oppia vanhoilta piioilta?"

T?ti Sofia ymm?rsi kyll? ja alkoi sent?hden - pudistaen v?h?n p??t??n, joka oli merkki siit?, ett? h?n antautui taisteluun:

"Min? sanon kaikille niille naisille, jotka tulevat ja valittavat miesten uskottomuutta, niinkuin Salomo sanoi tuolle miehelle, joka kysyi, mit? h?nen pit?isi tekem?n, ett? rakastetuksi tulisi. Salomo vastasi yhdell? ainoalla sanalla: 'Rakasta'!"

"Ja koska nyt kaikki olemme saaneet tarpeeksemme ruokaa ja viisautta -" sanoi is?nt? ja nousi p?yd?st?.

"Ruokaa oli tarpeeksi, mutta varjelkoon meit? Herra siit? viisaudesta", sanoi yliopettaja ja katseli yhdest? toiseen; h?nen erityinen huvinsa oli pit?? t?llaisia keskusteluja vireill?, "onhan tuo historia Salomosta oikein historiallisesti tosi?"

Mutta t?ti Sofia oli jo mennyt ky?kkiin - hyvin tyytyv?isen? itseens?; ja nuoret naiset sopattelivat toisilleen, otsat yhdess?; nuo kaksi nauroivat Jolla Blomille, jonka olisi pit?nyt saada lis?selityksi?. Rouva Knudsen istuutui ty?ns? ??reen ja herrat alkoivat pelata shakkia uunin edess?.