Chapter 2 No.2

Se kaupunki, mihin h?n tuli seuraavana aamuna, oli niin suuri, ett? T?rres j?i seisomaan sanatonna ja huumautuneena, astuessaan ulos asemahuoneesta.

Sellaista korkeiden ja kalliiden huoneiden paljoutta ei h?n ollut osannut aavistaakaan, vaikka olikin kuullut niist? puhuttavan ja niit? mieless??n kuvitellut.

V?litt?m?tt? muutamista poikasista, jotka kysyiv?t olisiko h?nell? mit??n kantamista - eih?n h?nell? ollut mit??n, l?hti h?n tunkeutumaan kaupunkiin, osoittamatta ainoallakaan kasvojen liikkeell?, kuinka mahtavasti t?m? h?neen vaikutti.

Mutta yht?kki? tuli h?nt? vastaan jotain aivan erinomaista. Se oli nuori, hieno nainen - kurottu ja keikistetty, jalassa hienok?rkiset keng?t ja suuri hattu poikittain p??ss?. Ennenkun itsek??n tiesi, sivalsi h?n lakin p??st??n niinkuin papin edess?, ja nainen punastui, vaikka ei voinutkaan olla tyytyv?isen? hymyilem?tt?.

Ei h?n h?nen kauneuttaan, - sill? T?rres oli tuskin n?hnyt h?nen kasvonsa, eik? my?sk??n puvun kalleutta, mutta se somuus! - ett? nainen voi n?ytt?? noin somalta, se oli h?nen mielest??n yliluonnollisen mestarillista. T?rres oli n?hnyt naisia ennenkin - sek? vaatteissa ett? ilman; mutta moista ei h?n ollut koskaan aavistanut. Ja joka kerta kuin h?n tuli naista vastaan, niin vavahti h?n ja j?i tuijottamaan j?lkeen; mutta ei kukaan ollut sellainen kuin tuo ensimm?inen, eik? h?n en?? ottanut lakkia p??st??n.

Puolille p?ivin oli T?rres jo sen verran tutustunut kaupunkiin, ett? h?n tiesi, miss? ihmiset eniten oleskelivat. Pienet ja ahtaat kadut h?n pian hylk?si; mutta p??kadut, miss? huoneet olivat kivest? - ja ??rett?m?n suuret ikkunat yhdest? ainoasta lasista, joka oli niin l?pikuultavaa kuin kirkas ilma, ja joissa kuitenkin oli niin hyv? katsella kuvaansa - niit? my?ten kuljeskeli h?n tuntikausia.

Kaupungin komeimman puodin nimi oli Brandt; se oli naisten puoti, johon kuului koetushuoneet ja ompeluhuone. Mutta vanhalta muistilta myytiin siell? my?skin kahvia, teet? ja sikareita, joita oli n?ytteill? erityisess? uutimilla verhotussa ikkunassa.

Kaupungin vilkas-liikkeisin katu levisi juuri Brandtin puodin edustalla, jossa paitse kolmea ikkunaa oli viel? lasiovikin. T?ss? k?yskenteli T?rres koko p?iv?n edestakaisin ja tutkiskeli. H?n koetteli arvata tavarain hintaa; mutta harvoihin tavaroihin olivat hinnat merkityt eik? niit?k??n ymm?rt?nyt.

Brandtin l?hin naapuri oli Cornelius Knudsen, jonka talo oli sein?kk?in Brandtin kanssa, mutta Knudsenilla oli vaan yksi ikkuna p??-kadulle, muu osa t?t? laajaa rakennusta antoi ahtaalle sivukadulle ja p??ttyi alhaalla meren rannassa rantamakasiineihin ja tavaratontteihin.

T?t? liikett? johti Cornelius Knudsenin nuori leski, jota vastoin Brandtin suurta ja rikasta kauppahuonetta hoiti vanhan Brandtin v?vypoika Gustaf Kr?ger.

Cornelius Knudsenin yhdess? katu-ikkunassa oli kaikkea sit? mit? oli Brandtillakin ja hiukan viel? lis??kin. T?rres n?ki heti, ettei mik??n t??ll? ollut niin kallista ja hienoa; mutta sitten oli t?ll? puodilla kolme jotenkin p?lyist? sivukadulle antavaa ikkunaa, jotka olivat t?ynn? tavaroita, tervasta aina laivak?ysiin saakka.

N?it? kahta naapuria tarkasteli T?rres koko p?iv?n, kunnes huomasi, ett? h?nell? oli ankara n?lk?. Er??st? leipurista osti h?n nisuleiv?n ja siirappikakun ja nautti n?m? ensimm?isin? kaupunkimaistiaisinaan.

Voimistuneena ja hyv?ll? tuulella jatkoi h?n kulkuaan, h?n tahtoi hetipaikalla ansaita jotakin; mutta mist?p?in h?n alkaisi? kultasep?n ja kellosep?n ikkunat vet?v?t h?nt? vahvasti puoleensa. T??ll? oli kulta puhdasta ja hohtavaa.

Mutta kun h?n siin? seisoi, katseli sis??n ja n?ki siell? ty?miehen, joka lasi silm?n edess? perkkaili kellon sisustaa ja v??nteli pienen pieni? py?ri? ja karoja, niin k?sitti h?n samassa ett'ei t?m? ollut h?nt? varten; tuo ty?, se ei ollut suinkaan kullan arvoista, vaikka ikkunat olivat t?ynn? kultakaluja.

Istua yhdess? kohden, olla vaiti ja tehd? ty?t? aamusta iltaan, - ei - niin tyhm? en min? ole, ajatteli T?rres ja naurahti itsekseen. Yht? hyvin olisin voinut j??d? kotiin maata muokkaamaan.

Nyt selvisi h?ness? se p??t?s, ett? miss? oli sakeimassa v?ke? - siell? tahtoo h?nkin olla; eik? h?n huoli ?k?yty? ty?n ??reen tuolla tavalla; sinne h?n tahtoo menn? miss? myyd??n, miss? rahat nousevat lihavista kukkaroista, ja pyyhk?ist? ne laatikkoon niin ett? kilahtaa.

Oli h?nest? kuitenkin liika hienoa p??kaduilla - viel?; h?n loittoni sent?hden laitakaupunkiin p?in ja kun n?ki vanhanpuoleisen miehen yksin??n rihkamapuodissaan, astui h?n sis??n ja kys?si ilman pitempi? mutkia, olisiko t??ll? paikkaa t?m?n n?k?iselle pojalle?

"Ei", vastasi mies ja katsahti yl?s sanomalehdest??n. Mutta kun T?rres n?ytt?m?tt? v?hint?k??n pettyneen n?k?iselt? aikoi menn?, alkoi kauppamies tiedustella:

"Taidat olla maalta? - vastik??n tullut kaupunkiin? Oletko v?kev??"

"Kyll? kai - senp?h?n n?kisi", vastasi T?rres v?ltellen; h?n oli kuitenkin jo katsellut ymp?rilleen, ja ymm?rsi, ett? v?kev?n pojan teht?v? t?llaisessa kaupassa olisi silli- ja tervatynn?rien vieritteleminen alhaalla rantamakasiinissa; ja siihen ei h?nen tehnyt mielens?.

Kauppias sit?vastoin alkoi mielty? poikaan.

"Minulla ei kyll? ihan paikalla ole pojan tarvista", sanoi h?n.

"Niin, mutta minun olisi tarvis p??st? paikalla", sanoi T?rres.

"Ohoh", - huudahti vanha mies - "niin ne aina ajattelevat ne talonpojat, ett? kussa tulevat kaupunkiin, niin on puurokuppi voisilm?n kanssa jo odottamassa."

Mutta T?rres naurahti: "Tottahan t??ll? lie toki ty?t? tekev?lle n?in suuressa kyl?ss?."

Tuo varmuus vaikutti toiseen; tuossa pojassa on jotain, jota ei ole jokaisessa.

"Sin? - sin? voisit koitella' - alkoi h?n.

"Paljoko maksetaan puoti pojalle palkkaa?"

"Palkkaako! - Saat olla aluksi tyytyv?inen huoneesen, ruokaan ja v?h??n vaatteita", arveli vanhus.

T?rres astui ovea kohden, josta samassa tuli pari tytt?? kauppaa tekem??n.

"Niin no, saadaanhan sitten huomenna puhella", sanoi kauppias, jonka t?ytyi menn? vastatulleita palvelemaan, "mutta lupaa minulle, ett? tulet huomenna takaisin", huusi h?n viel? kerran, sill? h?nen oli alkanut tehd? mieli poikaa.

"Kyll?, kyll?", vastasi T?rres, mutta kun h?n astui ulos h?m?r?st? rihkamapuodista, p??tti h?n, ett? t?nne ei h?n en?? koskaan astu jalallaan.

Nyt tahtoi h?n menn? suoraan - joko Brandt'ille taikka Knudsenille; h?n oli jo huomannut hyvinkin kelpaavansa pikkukauppiaalle ja v?hemp?? kuin ruokaa ja asuntoa eiv?t suinkaan n?m?k??n voisi h?nelle tarjota; kunhan vaan p??sisi ovesta sis??n; kyll? h?n sitten aina siit? selvi?isi.

Tuossa tuokiossa oli h?n takaisin keskikaupungilla, mutta kun h?n tuli Brandtin nurkkaan, oli kaikki muuttunut. Kaasu oli sytytetty ja suurista ikkunoista tuli valovirta, jollaista T?rres ei koskaan ollut voinut ajatella mahdolliseksi edes taivaassakaan. Valkosten, loistavain ja keveiden puotitavarain v?list? n?ki h?n muutamia onnellisia olennoita, jotka k?yskenteliv?t puoti p?ytien takana tai kiiveskeliv?t portaita my?ten ottamaan hyllyilt? tavaroita - aivan niinkuin enkelit Jaakopin unessa.

Katsahtamatta Cornelius Knudsenin ikkunaan, joka ei viel? ollut valaistu, astui h?n urhoollisesti, vaikkakin tykytt?vin syd?mmin. suoraan tuohon kimmelt?v??n puotiin.

H?n kys?si "kauppamiest? itse??n", ja er?s nainen, joka parhaallaan palveli ostajia, avasi h?nelle puoti p?yd?n sulun; n?ht?v?sti luultiin h?nt? joksikin l?hetiksi. T?rres meni osoitettua tiet? - hurmautuneena kaikesta mink? n?ki, hajusta ja valosta t?ss? maailmassa, josta h?n aina oli uneksinut.

Konttoorin ovi oli auki. T?rres astui sis??n. Paksu mies luki hattu p??ss? jotain kirjett? kaasulampun alla. T?rres ryk?si ja kysyi eik? t??ll? tarvittaisi poikaa?

Vihastuneena py?r?hti mies ymp?ri: mutta kun h?n n?ki T?rresin, levitti h?n k?si??n ja huudahti:

"Sit? on pirun poika! - tuleeko se nyt t?nnekin tuo!"

T?rres kiiruhti samassa ulos ovesta; se oli tuo eilinen paksu - h?nen vihamiehens?; ja ulos puodista kiiruhti h?n eik? saanut henke??n vedetyksi, ennenkun oli kapealla kadulla Cornelius Knudsenin ikkunain alla, jossa oli yksin?ist? ja pime??.

Nyt oli h?nen rohkeutensa melkein lopussa ja p?iv? oli my?skin kohta lopussa. Ei mill??n muotoa olisi h?n tahtonut l?hte? hakemaan y?sijaa rahan edest? kalliissa kaupungissa. H?nen t?ytyi keinolla mill? hyv?ns? saada jotain tointa vaikka kuinkakin v?h?p?t?ist?.

Olisiko palata rihkamakauppiaan luo?

Pari kertaa k?veli h?n edestakaisin kadulla, ja ajatteli tuota paksua miest?, joka siis oli se rikas Brandt; kauvan tulisi kest?m??n, ennenkun saisi sellaiselle miehelle kostetuksi, ja sill? v?lin katsoa tuijotti h?n Knudsenin ikkunoihin.

Yht?kki? rohkasi h?n mielens?, nousi rappusia ja astui sis??n.

Knudsenin pitk?ss? puodissa ei ollut niin valoisaa eik? my?sk??n niin paljon v?ke? kun Brandtilla. T?rres aikoi uskoa asiansa pienelle, suloiselle naiselle, joka istui puotip?yd?n takana; mutta samassa tuli sielt? esille pieni, soma mies, joka varmaankin oli talon is?nt?. H?n oli puettu ruudukkaisiin ja juovikkaisiin vaatteihin, kaulus oli korkea, parta musta ja hieno tukka silitettyn? alas otsalle.

T?rres tarkasteli h?nt? kunnioituksella ja uudisti ulkomuistista sanottavansa, ett? eik? t??ll? tarvittaisi poikaa.

"Mink?laista poikaa?" kysyi tuo hieno herra.

"Puoti poikaa" - vastasi T?rres.

"N?ytt?? pikemmin makasiinirengilt?", sanoi tuo hieno herra h?nt? kierrelless??n ja katsellessaan. Tuo pieni nainen oli kovalla naurutuulella.

Mutta T?rres tarkasteli samalla aikaa puotia ja kaikkia tavaroita; mitenh?n paljon siin? oli rahaa kiinni tuossa?

Hieno herra jatkoi yh? tarkastustaan - etup??ss? naisia huvittaakseen.

"Mik? on nimenne?" - kysyi h?n nostaen lasit nen?lleen.

"T?rres Sn?rtevold."

Nuorta naista huvitti se niin ett? h?nen t?ytyi paeta nurkkaan, peitt?m??n nauruaan.

"Kauniisti kaikuva nimi", sanoi hieno herra, "ja mill? alalla tahdotte te mieluimmin ty?skennell??"

Sit? ei T?rres oikein ymm?rt?nyt; mutta h?n vastasi kuitenkin: "Min? tahdon myyd?."

"Myyd? - vai niin, siin?h?n sit? juuri taitoa tarvitaankin", sanoi hieno herra puoli ??neen. "Te voitte odottaa t??ll? hetkisen."

Herra Anton Jessen oli kauppahuoneen ensimm?inen mies ja johti sit? ik??nkuin leskirouva Knudsenin puolesta; kaupungissa kuiskattiinkin ett? niist? noista varmaankin tulee pari. H?n kiipesi nyt yl?s niit? rappuja, jotka veiv?t kontooriin, miss? rouva Knudsen itse istui pulpettinsa ??ress? nyt niinkuin oli istunut miesvainajansakin aikana. Hra Jessen pyysi h?nt? tulemaan alas puotiin ja tarkastamaan muutamaa nuorta miest?, jonka kuului tekev?n mieli puotipojaksi.

Rouva Knudsen tuli alas ja vaikka oli muuta tekevin??n, tarkasteli h?n koko ajan salaa T?rresi?. T?m? t?llisteli yh? ymp?rilleen ja oli aivan haihduksissa omiin tuumiinsa aavistamatta kuka tuo nainen oli joka kulki h?nen ohitsensa; ja rouvasta n?ytti ett? se on tuo tavallinen typer? maalaispoika. Ei se oikeastaan ollut h?nen mieleens? ja h?n meni sanomaan sit? herra Jessenille.

Mutta kun h?n toisen kerran meni ohi, tuli T?rres h?nt? katsastaneeksi ja ymm?rsi heti, ett? t?ss? on t?rke? henkil?, jolle t?ytyy tupata k?tt?.

Rouva Knudsen hymyili vasten tahtoaankin; ja tuli ojentaneeksi k?tens?, kun he olivat n?in likell? toisiaan. T?rres, joka ei ollut koskaan koetellut muuta kuin kovia ty?miehen kouria, ihastui tuosta pehmosesta k?t?sest? niin, ett? h?n kohotti sen yl?s sit? tarkastaakseen. "Ei mutta tuollaistapa min? en ole ennen n?hnyt milloinkaan", huudahti h?n ihmetellen, ja katsoi h?nt? suoraan silm??n.

Rouva Knudsen punastui ja veti k?tens? pois; mutta h?n ei voinut suuttua t?h?n hyv?luontoiseen talonpoikaispoikaan.

"Luuletteko, ett? h?n kelpaa mihink??n - herra Jessen?"

"Voineehan tuota johonkin koulita."

"Ainakin on se hyv?nluontoinen poika", arveli rouva.

"Voipipa olla" - sanoi hra Jessen hymyillen.

Ja niin otettiin T?rres toistaiseksi puotirengiksi - olemaan apuna puodissa tai makasiineissa - miten milloinkin parhaiten soveltui.