Chapter 3 No.3

Ponnahdin vuoteeltani pystyyn, kuin joku asia olisi unessa minulle ?kki? selvinnyt. - Mik? se oli? - Olin eilen ollut raukkamies! T?rkein elinkysymykseni on nyt jo t?n??n ratkaistava!

Kello oli vasta nelj?, ja aamuaurinko paistoi hauskasti huoneeseen. Pukeuduin nopeasti, avasin ikkunaoven ja astuin huoneeni edustalla olevalle parvekkeelle Oli keve? hengitt??, aurinko oli jo alkanut karkoittaa y?n utuisia harsoja. Tuoksua, vihannuutta, v?riloistoa oli ymp?rill?ni; - valkoisia, sinisi?, kullankeltaisia, tummanpunaisia kukkia v?ikkyi puutarhassa. Lehtokertut liverteliv?t vanhain saarnien ja korkeiden koivujen oksilla.

Alakerrassa ikkuna kirahti. Set? Malmfelt, puolipukeissa ja sikari suussaan, kurkisti ulos.

"Aha, oletko jo hereill?? Sep? hauska. - Hyv?? huomenta! - Tulenkin heti luoksesi sinne."

H?n astui huoneeseeni, puolileikillinen ilme kasvoissaan. "N?ytt?? silt?, kuin hyv? omatunto saisi ihmiset hereille, yht? hyvin kuin pahakin. Pelk??n, ett? minussa on hiukan niinkuin itsesoimausta ja talonpoikaiskatumusta."

"Set? tarkoittaa eilist? vetoaan."

"No, itse vetosummasta en niink??n v?litt?isi. - Vaikka tietysti saanen kyll? eukoltani kuulla, ett? minulla on 'kalliit el?m?ntavat'. - Mutta asia muodostuu minulle todelliseksi kunnia-asiaksi! Sit? enemm?n, kun Wallenberg pani vetoon Lankinsuon riitajutun. Koko maassa tulevat nauramaan vetoamme, ja vanhat kertomukset Lankinsuosta joutuvat uudestaan kaikkien hampaihin."

"Jos Lankinsuo jaetaan, niin Holman osuus siit? siis olisi tuhannen markan arvoinen?"

"Jaosta olisi arvaamaton voitto kummallekin talolle! Parasta tekomaata 32 hehtaaria makaa joutilaana. Luja savipohja, - melkein metrin vahvuudelta mustaa ruoppaa, ja p??llinn? vain ohut kerros kontua ja pehkua. Viljeltyn? tulee suosta kymmenen-jyv?n maa. Koko suon arvo on v?hint??n 25 tuhatta markkaa. Holman ja Lahisten manttaalit ovat yht? suuret. Maa tulisi jaettavaksi tasan kahtia."

Purskahdin v?kisinkin nauruun. - "Olen aina tiennyt savolaiset itsepintaisimmiksi kaikista itsepintaisista suomalaisista. Mutta miten, taivaan nimess?, koko riitaa on lainkaan viitsitty jatkaa? Sovintohan olisi ollut paras."

Malmfelt hymyili. - "Kaksi vuotta sitten tarjosin sovintoa juuri kahtiajaon perustalla. Tarjous hyl?ttiin. - Kun en voinut suorastaan k??nty? Wallenbergin puoleen, k?ytin v?litt?j?n? Lauri Hiertan asianajotoimistoa. Wallenberg ei itse ole lakimies, ja h?nell? on vakinaisina asianajajina Svartstr?m & Ik?valko. V?litt?j?lt?ni sain kuulla, ett? Wallenbergin ja h?nen asianajajiensa kesken on tehty v?likirja, jonka mukaan Wallenberg on maksava kolmetuhatta markkaa, jos tekee sovinnon Lankinsuon riitajutussa."

"Riita on tietysti tullut ajan pitk??n hirve?n kalliiksi?"

"Minulle v?hemm?n, - esiinnyn itse persoonallisesti oikeuksissa. Mutta Svartstr?m & Ik?valko k?ytt?v?t Wallenbergi? lypsylehm?n??n. Wallenbergin lasku oikeudenkuluistaan nousi viime k?r?jill? 24. tuhanteen markkaan, - ymm?rrettyn? cum grano salis!" - Malmfelt naurahti. - "Min? tietysti esitin melkein yht? suuren vastalaskun. Luemme kulut Aatamin ajoista alkaen."

- "Ja jos toinen tai toinen lopullisesti voittaa?" -

- "Niin oikeudenkulut 'kuitataan vastakkain tasan, asianlaatuun n?hden', kuten tavanmukainen lauselma kuuluu."

T?m? kuuluisa riitajuttu tuli yh? hupaisemmaksi, jota enemm?n sai sen saumoja tarkastella. Pyysin sent?hden, ett? Malmfelt kertoisi minulle riidan vaiheet alusta pit?en.

H?n alkoi puhua tyynell?, asiallisella, huvittavalla tavallaan. Silloin t?ll?in h?n hymyili tyytyv?isesti, kuin onnellinen perheenis?, kertoessaan rakkaan esikoisensa oikullisesta sisusta ja juonittelevista kepposista.

"Lankinsuon aikaisempaa nime? ei tunneta. Riitamaa on Holman ja Lahisten ulkoniittypalstalla." - H?n meni p?yd?n luo ja piirsi paperille hiukan vinokulmaisen suunnikkaan muotoisen kuvan. - "T?m? on ulkoniittypalsta. V?liraja k?y etel?st? pohjoiseen, t?st? yli entisten luonnonniittyjen, jotka nyt ovat peltoina, suon laitaan saakka. Lankinsuo on t?m? pitk?nsoikea monilokeroinen kuvio keskell? maapalstaa. - Yli suon ei isonjaonkarttaan ole merkitty mit??n rajaa. - Heti suon takana jatkuu v?liraja samaa suuntaa eteenp?in, suoraan pohjoiseen, yli hakamaan ja aidasmets?n, aina palstan p??h?n saakka. Jos raja jatkuisi yli suon, j?isi riitamaata jotenkin saman verran kummallekin puolen rajaa. Mutta nyt se ei jatku!"

- "Siis suota ei isossajaossa ole lainkaan jaettu!" -

- "On kyll?! Kaikki maat jaetaan isossajaossa. - Anna anteeksi, ett? minun t?ytyy k?ytt?? er?it? lakitieteellisi? kardinaalilauseita! - Isonjaon aikana se muuten ei ollut suota, vaan suoniitty. Karttaan on merkitty: 'Pensaita kasvava suoniitty, niitet??n paikoittain'. (M?ss?ng, bevext med buskar, afmejas somligst?des.) - Tosiasia on, ett? koska v?liraja ei k?y suon ylitse, niin se k?y pitkin suokuvion laitaa, - joko suon l?nsipuolitse, taikka suon it?puolitse. Huomattava on, ett? aikaisemmissa jakokartoissa yksinkertaiset kuviorajoitukset useinkin muodostavat tilojen v?lisen rajan. Isojako toimitettiin v. 1806. T?ss? suhteessa ei siis voi isonjaon-maanmittaria mitenk??n moittia. Ainoa puutteellisuus on siin?, ett? maanmittari, viimeistelless??n jakokarttaa, on sattumalta unhottanut merkit? talon litteraa t?lle suoniitylle. Siin? olisi oleva joko littera L, tai H: Lahisten, tai Holman merkki. - Kumpiko, on vaikea tiet??! - Kysymykseen ei saada valaistusta jakokirjasta, jossa kumpaisenkin talon kaikki et?isimm?t niityt ovat yhdistetyt yhteen ainoaan loppusummaan. T?ss?kin summassa n?hd??n ainoastaan jyvityksen aiheuttama n. k. muunnettu ala; todellista pinta-alaa ei ole lainkaan mainittu. Kun siis pinta-alatietojakaan jakokirja ei anna siit?, kuinka paljon maata kummallakin talolla on oleva ulkoniittypalstalla, - mene, tied? silloin, kummalleko riitamaa todellisuudessa kuuluu!"

"Oikeastaan on siis riidelty paavin parrasta."

"Eip? aivan niink??n! Is?ni ja Lahisten vanhan herran el?ess?, pidettiin riitamaalla kolmet, nelj?t maanmittarinkatselmukset. Viimeinen maanmittari, vanha Blanck vainaja, vihdoin paalutti riitamaan erilleen. Se on nyt sit? my?ten aidassa."

"Kummanko talon nautittavana se on?"

"Ei kummankaan! - Ihan saman kysymyksen teki is?ni Blanck vainajalle. Insin??ri l?i nyrkkins? toimitusp?yt??n ja tiuskaisi: 'sit? ei saa kumpikaan nauttia, ennenkuin riita-asiasta on oikeudenk?ynnin kautta saatu lainvoimainen tuomio'. - T?ss? sitten tapahtui pieni lystik?s v?likohtaus!" - Malmfelt nauroi makeasti.

- "Asia oli t?m?: Seuraavana kes?n? saapui insin??ri Blanck p?iv?l?isineen niitylle ja aikoi itse ruveta riitamaata niitt?m??n. Is?ni renkeineen ja torppareineen joutui h?t??n. Sillaikaa kuin Holman miehet pitiv?t vieraita tulijoita silm?ll?, sai is?ni Blanckin houkutelluksi viidakkoon ja antoi h?nelle kelpo selk?saunan."

- "Koko juttuhan on kuin hullunkurinen, vanha kansann?ytelm?!" -

Nauroin kohti kurkkuani.

"Mutta kuulehan, kuinka sitten k?vi! - Blanck l?hti Lahisiin valittamaan k?rsim??ns? pahaa kohtelua. Lahisten vanha herra vei h?net riihen taakse ja antoi ukolle uudestaan selk??n. - Toisena kes?n? Blanck ei en?? saapunutkaan niitylle, mutta riitamaa sai nyt Lankinsuon nimen."

"Niink?? - Minua kohta alussa kummastutti t?m? outo nimi. - Mutta kuulkaa, set?, eik? insin??ri Blanck olisi yksinkertaisesti voinut jakaa riitamaan kahtia? Olisi ajanut linjan, rakentanut pyykit ja sanonut: alkakaa nauttia kumpikin omaa puoltanne!"

"Ei lainkaan! H?n silloin olisi 'tehnyt riidanalaiseksi sen, mik? ei sit? ole, ja antanut aihetta uusiin riitoihin'. - Riitamaan puoliskoista ei ole koskaan riidelty. Maa kokonaisuudessaan kuuluu joko Lahisille, tai Holmalle. - Ukko Blanck vainaja oli taitava maanmittari ja tiesi kyll?, mit? h?n teki."

"My?skin niittohommissaan?"

"Meid?n kesken sanoen, h?n oli suuri ilveilij? ja pilkkakirves. H?n tahtoi pit?? paholaisen irvipeili? riitelevien silmien edess?. - Blanckin selk?saunan j?lkeen is?ni ja Lahisten herra ensin jo olivatkin melkein taipuvaiset sovintoon. Mutta riita virisi uudestaan ilmiliekkiin, kun vanhukset rupesivat kesken??n v?ittelem??n siit?, kumpiko oli omassa asiassaan antanut Blanckille ojennuksen, ja kumpiko sivullisena henkil?n?, naapurin pyyt?m?tt?, pidellyt pahoin ukkoa. - V?ittely tapahtui luonnollisestikin kirjeellisesti! Minulla on viel?kin er?it? n?it? kirjeit? is?-vainajani s?il?iss? tallella. - Ne ovat kirjoitetut niin kohteliaaseen muotoon, ett? kohteliaisuus muuttuu ilmeiseksi ivaksi. - No niin, riita jatkui edelleen toistakymment? vuotta. Entinen suoniitty pelehtyi yh? enemm?n ja on nyt puhdasta suota. Lahisten herra oli sill? v?lin omalta puoleltaan riitamaata l?yt?nyt kolme vanhaa kyt?pohjaa. H?n nyt ylimuistoisen nautinnon oikeudella voitti jutun kihlakunnanoikeudessa ja hovioikeudessa. Juuri n?ihin aikoihin is?ni kuoli, ja kahta kuukautta my?hemmin Lahisten vanha herra. - Ukko Wallenberg oli tulinen mies, kiukkuinen kuin ampiainen. -

"Mutta tahdon jatkaa! Juttu oli nyt - noin yhdeks?ntoista vuotta sitten - joutunut minun k?siini. Vastapuolekseni sain G. A. Wallenbergin, joka is?ns? kuoltua otti Lahisten kartanon haltuunsa. - Olen koko ajan pysynyt ainoastaan puolustuskannalla; hy?kk??j?n? on ollut Kustaa II Aadolf. S??st?n aina varsinaiset valttini viime tinkaan, - Senaattiin, - ja olen sill? keinoin jo kaksi kertaa saanut riitajutun romahtamaan takaisin kihlakunnanoikeuteen.

"Ensi kerralla kirjoitin Senaattiin kymmenen rivi?, jossa pontena oli: isojako tekee ylimuistoisen nautinnon p?tem?tt?m?ksi. - T?t? yksinkertaista seikkaa ei hovioikeus ollut huomannut.

"Lahisten asianajajiksi tulivat nyt Svartstr?m & Ik?valko, ja he olivat saaneet onkeensa, ett? ylimuistoinen nautinto on isonjaonkin j?lkeen voimassa ulkoalueilla. He vihdoin olivat, monien mutkien per?st?, voittaneet jutun kihlakunnanoikeudessa ja hovioikeudessa, sen nojalla, ett? t?m? ulkoniittypalstalla oleva riitamaa oli ulkoalue, johon Lahisilla oli ylimuistoinen nautinto.

"Senaattiin kirjoitin j?lleen lyhyesti, ett? ulkoalue voi sijaita ainoastaan vieraan jakokunnan piiriss?. Riitamaa on Kaislahden kyl?n jakokunnan maiden keskell?, johon jakokuntaan sek? Holma, ett? Lahinen kuuluu.

"No niin, riitajuttu osotettiin Senaatista toistamiseen takaisin kihlakunnanoikeuteen. T?m? tapahtui kaksi vuotta sitten."

Olin kuunnellut t?t? asiallista, hassua kertomusta kuin jotain rosvoromaanijuttua. Muistaessani herra Wallenbergin uhkausta, palatessamme viime y?n? P?ssinmutkasta, lausuin:

"Mutta nyth?n, Lahisten herran puheista p??tt?en, asia ensi syysk?r?jill? on saava sed?lle vaarallisen k??nteen."

"H?t? ei ole sen suurempi kuin ennenk??n. Lahisilla on aukumenttitila naapurijakokunnassa. He nyt ajavat sit? v?itett?, ett? Lankinsuon riitamaa on Lahisten aukumentin ylimuistoinen ulkoalue. Mutta Holmalla on my?skin naapurijakokunnassa aukumenttitila, heti edellisen vieress?, viel?p? likemp?n? Lankinsuota. Sit? paitse on huomattava, ett? Lahisten n?enn?inen etusija t?ss? riidassa on riippunut ainoastaan siit?, ett? Lahisten puolella riitamaata on tavattu kolme vanhaa kyt?pohjaa. - Ensiksikin on mahdotonta todistaa, mink? tilan torpparit ovat maailman sivussa t??ll? kyt?viljelyksi? harjoittaneet. Entisin? aikoina ei koskaan tehty kirjallisia torpankontrahteja. - Toiseksi Wallenberg ei tied?, ett? Holman puolella riitamaata on my?skin l?ydetty kolme vanhaa kyt?pohjaa. T?m?n seikan olen visusti pit?nyt salassa, ja tuon sen esiin vasta viime tingassa, Senaatissa."

Malmfeltin suu k?vi leve??n hymyyn: "Hyvin hoidettuna, voi riita helposti jatkua viel? parikymment? vuotta eteenp?in."

Kaikesta voi n?hd?, miten Malmfelt nautti, ajatellessaan entisi? taisteluita sek? vastaisia sotajohteellisia liikkeit??n.

Mutta ?kki? h?n k??ntyi totiseksi: "Oikeastaan olemme joutuneet syrj??n koko nykyisest? asiastani. Mainitsin jo, ett? olen kerran tehnyt Wallenbergille sovintotarjouksen. En voi tarjousta en?? uudistaa. Olen pakotettu parhaan kykyni mukaan jatkamaan riitaa. Minun strategiakseni t?ytyy j??d? pikkupoikien menettelytapa korttipeliss?, kun 'n??nnytet??n repoa'. - Mutta toiselta puolen, nyth?n Wallenberg itse on tarjonnut sovintoa, - vedon muodossa! Jo t?lt? kannalta katsoen, soisin syd?mest?ni voittavani t?m?n vedon. Lis?ksi vedon voittaminen on minulle todellinen kunnia-asia. Itse vetosummasta en huoli v?h??k??n. P?invastoin maksan mielell?ni tuhannen markkaa sille, joka paljastaa Wallenbergin kirotut viljelystemput. - Totta puhuen, tulinkin sit? varten sinun puheillesi. Sin? tunnet fysiikat ja kemiat ja voisit ehk? auttaa minua."

"Herra Wallenbergin 'maahengen salaisuus' tuntuu todella mielenkiintoiselta. Jos voisin, auttaisin set?? mielell?ni. - Mutta tietysti ilman palkkiota. - Asia on minusta kuitenkin kovin h?m?r?. Herra Wallenbergill? ei luonnollisestikaan voi olla syvempi?, itsetakeisia tietoja esimerkiksi kemian alalla."

"Mit? siihen tulee, erehdyt t?ydellisesti. Wallenberg on oppinut, monipuolinen, etev? mies. H?n ensin aikoi l??k?riksi ja on yliopistossa tehnyt laajoja fysikaalisia ja kemiallisia t?it?. Muistan, miten h?nest? ylioppilaspiireiss? odotettiin jotain erinomaista! Kun vanhempi veli kuoli, h?n kuitenkin kivulloisen is?ns? pyynn?st? luopui l??k?rinurastaan ja sai sittemmin Lahisten kartanon haltuunsa."

"Se muuttaa asian kerrassaan. Nyt alan toivoa, ett? voimme p??st? Wallenbergin kokeiden perille." - Min? innostuin kokonaan t?h?n teht?v??n. Asia alkoi tuntua j?nnitt?v?lt?. Mink? toinen on keksinyt, voinee toinen saada vihjotuksi esiin ja kokoon sommitelluksi, kun kumpikin liikkuu samalla tasolla.

"Omasta puolestani ep?ilen", lausui Malmfelt miettiv?isen?, "ett? Wallenbergill? on P?ssinmutkassa jonkinlaiset s?hk?kommervenkit. - Kuten tied?t, otamme kaikki isommat kartanot, kirkonkyl?? my?ten, s?hk?voimamme Maanilankoskesta. - Professori Lemstr?mh?n teki kokeita s?hk?n vaikutuksesta kasvullisuuteen, ja h?nen oli tapa aina kes?isin viett?? pari viikkoa Lahisten vanhan herran perheess?. Kuka tiet??, mit? kaikkea nuori Wallenberg ylioppilaana sai onkeensa ukko Lemstr?min pakinoista."

"Lemstr?m oli kyll? moniyritteli?s mies, mutta k?sitti asioita yleens? liian mekaanisesti. H?n j?nnitti peltosarkojen ylitse hienoja ter?spiikkilankoja eristettyjen patsasten v?liin, metrin p??h?n toisistaan. S?hk?koneen positiivinen napa oli lankojen yhteydess?, ja pysyv?inen s?hk?virta sai tehd? vaikutustaan aamusta iltaan kes?kuun puoliv?list? viljan leikkuuseen saakka. Lemstr?m sai kyll? verraten aikaisen ja jotenkin runsaan sadon, mutta h?nen kokeellaan ei - ainakaan t?ss? muodossa - ole suurempaa k?yt?nn?llist? merkityst?. My?hemm?t kokeilut t?ll? alalla, joita on tehty Amerikassa ja Ranskassa, n?kyv?t sen sijaan ansaitsevan suurempaa huomiota. S?hk?virran voimaa on koeteltu sovelluttaa eri tavoin eri kasveihin n?hden, ottamalla samalla huomioon my?skin kasvien eri kehitysasteita. Esimerkiksi it?misaikana on voimakas s?hk?virta kasveille suorastaan vahingoksi, - heikko sit? vastoin useille eduksi. Insin??ri Pilland n?kyy uusimmilla kokeillaan saavuttaneen er?iss? tapauksissa todella erinomaisia tuloksia. - Voisimmehan ajatella, ett? Wallenberg olisi ryhtynyt kokeilemaan Pillandin viittaamaan suuntaan. Kuinka hyv?ns?, t?m? seikka on helposti tutkittavissa! - Voimme heti kohta menn? P?ssinmutkan peltoa l?hemmin tarkastamaan. Onhan mahdollista, ett? Wallenberg on j?nnitt?nyt s?hk?lankojansa aivan alas, l?helle maata, itse laihon sis??n."

Aamu oli varhainen, ja kaste kimmelteli heinikossa, kun mets?styssaappaat jalassa saavuimme P?ssinmutkan pellolle. Painalluin kulkemaan pitkin piennarta syv?lle rukiiseen ja t?st? hiivin varovasti l?pi viljan kahden saran poikki, kopeloiden maata jaloillani, kohtaamatta merkki?k??n s?hk?langoista. - Olettamus ei siis ollut oikea!

Itse asiassa min? en ollut uskonutkaan, ett? herra Wallenbergin "maahenki" olisi mill??n tavoin "s?hk?kommervenkkien" yhteydess?. H?n oli eilen ylv?stellen puhunut muun muassa "maailman m?t?nemisest?" ja lannasta, joka otetaan "ilmasta" Lahisten patentin mukaan.

Oma ajatukseni alkoi kypsy? yh? enemm?n. Wallenbergin "ihan uusi maahenki" oli ep?ilem?tt? karjatarhaan ja lantakasoihin liittyv?. Minun t?ytyi l?hte? Lahisiin ja jollakin verukkeella saada Wallenbergi? n?yttelem??n navettaansa, talliaan ja karjapihaansa. Voisinhan puhua h?nen kuuluisista lehmist??n ja liinakko-oriistaan.

Wallenberg oli kyll? vakuuttanut, ettei h?nen oma v?kens?k??n tunne niit? keinoja, joita h?n oli P?ssinmutkassa k?ytt?nyt. Miss??n tapauksessa h?n ei kai sent??n ole voinut toimia niin salaper?isesti, ettei h?nen hommistaan jotain puheltaisi Lahisten kartanossa. Ja ne puheet tiett?v?stikin ovat kulkeutuneet my?s Holmankin v?entupaan.

Palatessamme takaisin huoneeseeni, sanoin sent?hden Malmfeltille, ett? pyyt?isin saada Holman pehtoria puheillemme.

Pehtori Viklund oli nuori, ?lykk??n ja reippaan n?k?inen mies.

Malmfeltille olin maininnut tahtovani yksin johtaa kuulustelua.

"Viiklunti varmaan osaa sanoa, mit? Lahisten herra teki kev??ll?

P?ssinmutkan laihossa?"

"Min? olen monta kertaa sit? kysynyt Nukariselta, mutta h?n vain valehtelee, tai nauraa vasten silmi?."

"Kuka on Nukarinen?"

"Lahisten pehtori. - Useana aamuna kev??ll?, jo kello nelj?lt?, - ihmisten maatessa, - olivat kahden P?ssinmutkassa. Lahisten patroona oli itse mukana, ja pehtori kylvi, mit? lienee kylv?nytk??n! H?n ensin sanoi kylv?neens? hein?nsiement? laihoon, mutta kun min? ajoin sen valeeksi, puhui h?n hiirenherneist?. - Mutta tottahan min? tied?n, miten hiirenherneet lentelev?t pitkin."

"Mit? Viiklunti itse arvelee?"

"Min? luulen, ett? Lahisten patroona on kovasti kielt?nyt pehtoria puhumasta kellek??n halkaistua sanaa konsteistaan. - Ett? heill? konstit on ollut, sen kyll? n?kee P?ssinmutkan rukiista. - Ja parina aamuna k?viv?t pellolla oikein vesiruiskujen kanssa."

"Mit? muut siit? puhuvat Lahisten kartanossa?"

"Kaikki tehtiin salassa. Kukaan ei tied? asiasta mit??n. Ainoastaan

Alviina" -

"Kuka on Alviina?"

Rehellisen Viklundin naama levisi p?iv?npaisteiseen hymyyn. "H?nell? on niinkuin ylihoito navetan puolella. On k?ynyt karjakkokoulua. - On niinkuin parempia." -

"No niin Alviina -?

"Lahisten patroona on uskotellut h?nelle, ett? lehm?t lakkaavat lyps?m?st?, jos p??st?? ket??n sivullista navettaan. Navetanlattiaa Alviina itse pesee aamuin illoin Jordanin vedell?, jota muka Aaron ja ylim?iset papitkin olivat antaneet kansalle. - Kerran lauantai-iltana Alviina viel? oli navetassa, ja min? menin sinne h?nt? hakemaan. H?n oli heti vastassa ovella ja kielsi kivenkovaan minua tulemasta sis??n. Kun sanoin, '?l? nyt ole tuhma', h?n rupesi itkem??n ja vakuutti, ett? lehm?t olivat pitkin vuotta antaneet parempaa maitoa kuin ennen, ja ett? Jordanin vesi heti menett?? tehonsa, jos tulen kynnyksen yli. - Piispa itse kuuluu niin sanoneen! - My?s h?n ei olisi nytk??n saanut puhua Jordanin vedest? mit??n. Kun min? rauhoitin h?nt? ja sanoin, 'eth?n sin? olekaan puhunut siit? mit??n', niin h?n sanoi: 'En olekaan, sill? muuten saisin patroonalta sellaisen kyydin, ett? saisin hakea itseni ja kamssuni maantielt? yl?ver?j?n takaa! - Ne on just'ik??n patroonan omat sanat!'" -

Malmfelt ja min? vaihdoimme silm?yksen. L?ht?kohta oli selv?. Toiselta puolen oli ilmeist?, ett? Wallenberg ei laskisi minua jalallanikaan takapihansa puolelle. Tietysti h?n nyt vedonly?nnin j?lkeen tulisi olemaan viel? entist?kin varovaisempi. - Muuten itse asia jo alkoi ollakin minulle melkein selv?: maahenki, joka m?d?tt?? ilman!

"Ja Viiklunti varmaan uskoo Jordanin veden taikoihin?" kysyin leikill?.

Viklund hym?hti merkitsev?sti. Vihdoin h?n hitaasti ja oraakelimaisesti vastasi: "Lahisten patroona on oppinut ja viisas mies, mutta kova herra. H?n osaa yll?pit?? kartanossaan komentoa tahtonsa mukaan ja tiet?? my?s, mit? naisv?elle sopii sy?tt??. - Naiset aina viljelev?t virsikirjoja ja sellaisia", h?n lis?si hymyillen.

Viklund alkoi miellytt?? minua yh? enemm?n. H?n oli j?rkev? ja luotettava mies. - Minun t?ytyi ottaa h?net uskotukseni.

"Kuulkaas nyt, Viiklunti! Min? aion viel? t?n? aamuna menn? Lahisten navettaan - vesi-ja s?hk?johtojen korjaajana. Sit? varten tarvitsisin teid?n pyh?pukunne."

Viklund n?kyi tuumailevan h?mm?stytt?v?? uutista kaikilta puolilta. V?hitellen asia n?ht?v?sti alkoi jossakin m??rin h?nelle selvit?. Ilmeisesti h?nt? kuitenkin joku seikka ep?ilytti. Raappien korvallistaan, h?n vihdoin sanoi: "Min? pelk??n vaan, herra tohtori, ett? se puku tunnettaisiin Lahisissa."

- "Aha! Viiklunti tarkoittaa, ett? Alviina on sen lauantai-illoin n?hnyt liian usein?"

Viklund hypiskeli h?mill??n hattunsa liert?. H?n v?ltteli pilaani ja ehdotti: "Min? luulen, ett? r?tt?ri Rimpeliinin puvusta tulisi hyv?!"

"No niin, tuokaa nyt heti r?tt?ri Rimpeliinin pyh?puku t?nne. My?s hattu tai lakki, - niin, ja kaulahuivi! Saappaita en tarvitse. - Ja Viiklunti ymm?rt??: ei kumpikaan teist? puhu sanaakaan t?st?! - Viel? yksi asia: Tuokaa my?skin pienet ter?slankapihdit ja muita pikkukapistuksia, joita montt??ri tarvitsee."

Viklund hym?hti ja l?hti oitis.

"H?n ei ole puusta pudonnut, teid?n pehtorinne. Tuntuu olevan ajatteleva, ymm?rt?v? mies", lausuin Malmfeltille.

"H?n on k?yt?nn?llinen maat?iss?, valpas ja tarkka toimissaan. - Muuten suuri don Juan, kuten rehellisen maalaispojan tuleekin olla. Jos vuoden jokaisena sunnuntain-vastaisena y?n? syttyisi tulipalo Holmassa, niin Viklund ei koskaan olisi tavattavissa kello yhdentoista ja nelj?n v?lill?."

- Malmfelt oli, Viklundia puhutellessani, ensin huolestuneena k?vellyt edestakaisin huoneessa. V?hitellen h?nen kasvoihinsa oli tullut j?nnittynyt piirre, ja nyt entinen leikillisyys oli j?lleen h?ness? vallallaan. H?n pys?htyi eteeni, l?i minua olkap??h?n ja naurahti:

"Luulen, ett? Mr Sherlock Holmes jo on saanut jutun jyv?simeens?. Olipa maailman onni, ett? tulit meille! Min? itse en lainkaan ymm?rr? mit??n t?st?. Olen yht? ymm?ll? kuin ennen. - Onko se kemiaa?"

"Se on kemiaa! - Vaikken seitsem?n p?iv?n kuluessa p??sisik??n Lahisten navettaan ja takapihoille, niin luulen, ett? voimme umpim?hk??n, - voiton ja tappion uhalla - ilman muuta esitt?? herra Wallenbergille ratkaisumme. Varmuushan kuitenkin on paras! - Mutta asiasta toiseen: Milloin Holman suuri kivinavetta rakennettiin?"

"Se on jo kauvan ollut meill?. Is?ni sen vanhalla i?ll??n rakensi."

"Oliko siin? heti alussa nykyinen tuuletus- ja ilmanvaihtoj?rjestelm??"

"Kyll? oli. - Is?ni oli juuri palannut Tanskasta ja Ruotsista, ja navetta laitettiin skoonelaiseen malliin."

"Kuulkaa nyt, set?, - miettik?? tarkoin, ennenkuin vastaatte! - Puhuiko is?nne koskaan ik?ns? loppupuolella, tai ovatko koskaan maanviljelij?tuttavanne, joilla on uudenaikaiset, tilavat navetat, valitelleet, ettei karjanlanta en?? kasvata jyv??, niinkuin ennen? - Enh?n itse ole k?yt?nn?llisiin maanviljelysasioihin perehtynyt, mutta nyt juuri johtuu mieleeni, hypoteesini edellytyksen?, t?m? mahdollisuus."

"Is?ll?ni oli kyll? tapana sit? alinomaan valittaa, mutta h?n kaikessa muussakin aina ylisti vanhoja hyvi? aikoja. - Ja totta puhuen, my?skin Ruuth yht? p??t? jankuttelee: 'Min? luulen, ettei - lanta en?? ole - lantaa!' - Olen aina luullut, ett? Ruuth t?ll? lausunnollaan on ainoastaan tahtonut alleviivata vanhoillisuuttaan. - Onko siin? jotain muuta?"

"Meill? on nyt koko salaisuus t?ysin selvill?! Kunnioitukseni herra Wallenbergi? kohtaan kohoaa ylimp??n huippuunsa. - Mink? moni muu on huomannut, sen on h?nkin havainnut: karjanlanta huononee nykyaikaisissa navetoissa! Mutta h?n on tieteellisesti arvostellut kysymyst?, mik? on syyn? t?h?n ilmi??n? - Tajuttuaan syyn, h?n on ottanut avukseen kemian ja sill? keinoin hankkinut itselleen uuden kotimaisen apulannan. H?nen karjanlantansa ei navetassa en?? huonone, ja sen ohella h?n saa ilmaiseksi, ik??nkuin lahjaksi, lannoitukseen erinomaisen arvokkaita lis?tuotteita. Herra Wallenberg on ep?ilem?tt? nerokas mies! H?nell? on kriitillinen kyky ja luova mielikuvitus. Johtop??t?ksiens? arvoa h?n tutkii kokeiluilla. - Professori Lemstr?milt? h?n tiett?v?stik??n ei ole saanut ensim?ist? aihetta n?ihin tuumiinsa. H?n on kyll? omin p?in miettinyt asiaa ja sen mukaan ryhtynyt toimiin. - Mutta t?ss? tuleekin Viklund tavaroineen. Kello on jo kuusi, ja minun pit?? olla Lahisissa, ennenkuin herra Wallenberg alkaa pit?? aamukomentoa kartanossaan." -

- "Hyv? on, Viiklunti, - puku ja lis?ksi m?yr?nnahkalaukku, - sopii vallan mainiosti! - Ja oikein johtolankakimppu laukussa. Eip? paremmin voisi olla! - Nyt Viiklunti pit?? huolen siit?, ett? piha, matkaan l?htiess?ni, pysyy puhtaana rengeist? ja piioista. - Niin ja viel?! - Kun Viiklunti menee ohi keitti?n, niin k?skek?? tuoda kahvia t?nne yl?s."

Set? Malmfelt joutui h?t??n kahvin johdosta.

"Ei, paras set?, - kahvi on kyll? hyv? sis?isestikin k?ytettyn?, mutta tarkoitin oikeastaan kahvia ulkonaista k?yt?nt?? varten. Ihonv?rini sopii huonosti montt??rin tamineihin, ja Viklundilta kuulimme, ett? Alviina on n?hnyt maailmaa niinkuin laajemmalti." -

Vasta nyt, pukeutuessani, tulin ajatelleeksi, kuinka v??rin tein Lahisten herraa kohtaan. Aioin salakavalasti tunkeutua h?nen alueelleen urkkimaan toisen luvallisia toimia, joita t?m? itse oli pit?nyt tarkoin salassa. Herra Wallenberg oli aina ollut yst?v?llinen minua kohtaan, viel?p? viime kes?n? osottanut minulle aivan erinomaista vieraanvaraisuutta. Tahdoinkin jo luopua koko puuhasta.

Mutta Malmfelt k??nsi kaikki pilaksi. - "?l? nyt turhia! Asiahan koskee vetoa! - Kuka leikkiin l?htee, saa leikin kest??. Sodassa ja rakkausseikoissa on kaikki luvallista."

"Rakkausseikoissa, - niin!"

Huomasin, miten Malmfelt huvitettuna vilkaisi minuun sivulta p?in.

Lopetin kiireesti pukeutumiseni. - Où est la femme?

Olin nyt, maalaisen kannalta katsoen, varmaankin pulska poika. Sinisess? cheviotipuvussa ja korea villahuivi kaulassa! Kun takin ylim?inen nappi oli kiinni, ja se rinnasta sek? olkap?ist? mukaantui tiiviisti ruumiin mukaan, olin py?re? ja pullea nuorimies, niin ett? syyst?kin saatoin ihailla itse?ni. Jaloissani minulla oli omat saappaani. Olin herrastelevan keikaileva.

Tuhrin viel? kasvoni ja k?teni ruskealla kahvivedell?. Ei paremmasta apua! Takin ulkopuoliseen povitaskuun pistin muistikirjan lyijykynineen selv?sti n?kyviin. Piti esiinty? kirjoitustaitoisena, liikkuvana toimimiehen?.

Malmfelt oli ihastuksissaan ja nauroi leveint? nauruaan: "Nyt luulen, ett? Lahisten herrasta teit pietin. Vaikka n?kisikin sinut, ei h?n sinua tuntisi."

"Itse asiassa koen puolustaa itse?ni sill?, ett? Lahisten herran salaisuus ei oikeastaan en?? olekaan mik??n salaisuus. Ja sit? paitse, minussa on viel? j?ljell? melkoinen m??r? ylioppilashulivili?. Osakunnan kuraattorina olen saanut el?? vallattomimman nuorison parissa, ja entinen poikamaisuus pyrkii t?n??n v?kisinkin esiin. Sit? lieneekin alkujaan minulla veress?ni."

Otin m?yr?nnahkalaukun olalleni ja sain p??h?ni hiukan virttyneen, mustan huopahatun.

"Hyv?sti nyt! - Jollen palaa takaisin tunnin, parin p??st?, niin on paras, ett? naarailette Kaislahden pohjaa", nauroin menness?ni.

"Onnea matkalle!"

L?hdin kulkemaan talonp??dyn ymp?ri, menn?kseni pitkin peltokujaa oieti maantielle, kun takanani kuului raikas, hele? nauru.

Katsoin taakseni. Avoimessa ikkunassa hulmahtivat palttinauutimet, ja niiden keskelt? kurkisti esiin pieni, aamunsirke?, punaposkinen, p?rr?tukkainen p??.

"Herra professori!" h?n ilkkui. - "Luulin teit? ensin miksi mustalaiseksi, mutta tunsin teid?t sitten profiilista. - Mit?s ihmett? nyt?"

"Hyv?? huomenta, neiti! Saanko tulla katsomaan teit?kin profiilista?

Tuntisin sen miljoonien joukossa."

"Ei, ette saa tulla likemm?ksi lainkaan! - Mutta mit? kepposia te nyt olette tekem?ss??"

"L?hden vain Lahisiin salapoliisina. Te saatte kuulla asian l?hemmin is?lt?nne. Min? palaankin takaisin melkein siksi, kuin te olette pukeutunut."

Viel? kauvan kuulin h?nen nauraa hihitt?v?n j?ljess?ni.